Kissan hypertyreoosi

Mikä on hypertyreoosi?

Hypertyreoosi eli kilpirauhasen suurentuma on kohtalaisen yleinen keski-ikäisten ja vanhojen kissojen sairaus. Siihen voivat sairastua kaikenrotuiset lemmikit. Tauti on diagnosoitu kissalla ensimmäisen kerran jo noin 30 vuotta sitten, mutta sen perussyy on jäänyt edelleen epäselväksi, sillä sairaus on moninaisten oireidensa vuoksi ollut vaikeasti määritettävissä. Kilpirauhanen voi suurentua joko toiselta tai molemmilta puoliltaan. Suurentuma on yleisimmin kasvaimen aiheuttama. Näistä kasvaimista kuitenkin valtaosa on hyvänlaatuisia siten, että vain 1-2 % on pahanlaatuisen kilpirauhaskarsinooman aiheuttamia. Kasvain on yleisemmin molemmissa (70–80 %) kuin vain toisessa kilpirauhaslohkossa (20- 30 %). Hypertyreoosin oireet voivat olla hyvin yleisiä. Ne johtuvat suurentuneen kilpirauhasen kiihtyneestä hormonituotannosta, mikä puolestaan aiheuttaa yleisen aineenvaihdunnan vilkastumisen. Kissa syö, juo ja virtsaa enemmän, mutta laihtuu siitä huolimatta. Se voi olla levoton ja kiihtynyt. Karvat saattavat irtoilla. Oksentelu ja ripulointi sekä ulosteen määrä lisääntyy. Sydämessä voi olla ylimääräisiä lyöntejä ja sivuääniä. Tämä on kuitenkin harvinaisempaa. Toisinaan kiihtynyt aineenvaihdunta vaikeuttaa hengitystä, mikä ilmenee läähättämisen lisääntymisenä.

Kissan laihtumisen syynä on hiilihydraatti-, proteiini- ja rasva-aineenvaihdunnan nopeutuminen. Silloin ravintoaineiden, erityisesti rasvojen imeytyminen heikkenee. Kilpirauhashormoni tyroksiinin suurentunut pitoisuus lisää munuaisten läpäisevyyttä, jolloin virtsaa erittyy enemmän. Tällöin kissan on juotava enemmän kuivumista välttääkseen. Tyroksiini vaikuttaa myös sydämeen sen lyöntitiheyttä kasvattavasti. Oireilevalta kissalta otetaan verinäytteet kilpirauhashormonipitoisuuksien määrittämistä varten. Samalla tarkistetaan munuaisarvot. Kiihtyneen aineenvaihdunnan kohottama verenpaine lisää sekä munuaisten verivirtausta että munuaisvian syntymisen riskiä. Munuaisvika voi olla myös piilevänä jo ennen hypertyreoosin puhkeamista, sillä se on vanhojen kissojen ja koirien yleisin sairaus.

Hypertyreoosia hoidetaan kilpirauhasen liikatoimintaa hillitsevin lääkkein kissan loppuelämän ajan. Lääkityksen tehoa seurataan jatkuvin kontrollikäynnein, joiden yhteydessä myös munuaisarvoja tarkkaillaan. Jos kasvain on vain toisessa lohkossa, sen kirurginen poistaminen tai erittävän kudoksen tuhoaminen radioaktiivista jodia käyttäen voi tulla kyseeseen. Kirurgisen poiston jälkeen ei tarvita lääkehoitoa. Ongelmaksi saattaa muodostua hypotyreoosi eli pienentynyt kilpirauhanen, joka ei eritä riittäviä määriä kilpirauhashormoneja. Munuaisvikaiselle leikkauksia ei suositella, sillä liikaa vähentyneet hormonipitoisuudet heikentävät munuaisten toimintaa. Tällöin lääkityshoito jää ainoaksi vaihtoehdoksi, sillä radioaktiivisen jodin käyttömahdollisuutta ei ole Suomessa.

Jos muita samanaikaisia lääkityksen vaikuttavia sairauksia, kuten munuaisvikaa ei ole havaittu, ennuste on kohtalaisen hyvä. Hypertyreoosi voi pysyä pitkäänkin kurissa päivittäisellä ja säännöllisellä lääkityksellä.