Mitä on kouluikäisen lapsen masennus?
Masennus roikkuu aikuisten harteilla yhä useammin eikä ole ollenkaan harvinaista, että masennus löytää myös lasten luokse. On varsin paljon kouluikäisiä lapsia, jotka voivat nyky-yhteiskunnassa pahoin. Heillä voi olla joskus masennusoireita tai jopa itsemurhaan liittyviä ajatuksia. Yhteiskunta, joka pyörii kiireen vauhdittamana sysää usein kouluikäiset lapset yksin pitkiksi ajoiksi kotiin ja kasvattaa näin myös turvattomuutta ja pelkoa, jotka saattavat tulla jopa hallitseviksi asioiksi lapsen elämässä.
Lapseen heijastuvat myös aikuisten erilaiset tilanteet kotona – esimerkiksi työttömyys ja erilaiset arjen paineet, jotka voivat ajaa lapsen stressinsietokykynsä äärirajoille aikuisten ollenkaan havaitsematta tilannetta ennen kuin vasta sitten, kun lapsi on jo aivan alamaissa. Joskus myös kiireiset uraihmiset, jotka tuntevat olevansa hyvässä vireessä ammatillisesti ja saaneensa uran nousuun, saattavat aivan kuin unohtaa lapsensa ja ajaa heidät umpikujaan omalla ajattelemattomuudellaan. Jos kouluikäisen vanhemmat ovat jatkuvasti poissa kotoa omien töidensä parissa ja lapsen ainoa seuralainen kotona on televisio ja videot, on paljon mahdollista, että lapsi tuntee pian itsensä hyvin yksinäiseksi ja hylätyksi.
Lapsen mielikuvitus voi myös hyvin herkästi ryhtyä laukkaamaan ja pelot saattavat tämän myötä kasvaa varsinaisiksi peikoiksi. Aikakäsitys lapsella voi olla hyvin erilainen kuin aikuisella, eli jo muutaman tunnin yksin oleminenkin päivittäin voi pienimmistä koululaisista tuntua varsin pitkältä ajalta. Jotta kouluikäisten lasten pelkoja ja masentuneisuutta voitaisiin hallita ja niitä pystyttäisiin vähentämään, olisikin syytä etsiä vaihtoehtoja sille, ettei lapsi jää vaille aikuisen ihmisen läsnäoloa jatkuvasti pitkiksi ajoiksi. Erilaiset iltapäiväkerhot, vapaa-ajan kerhot ja harrastusryhmät voivat olla yksi ratkaisu asiaan. Iltapäivätoimintojenkin olisi kuitenkin hyvä olla sellaisia, että lapsi menee niihin omasta vapaasta tahdostaan eikä pakon sanelemana.
Myös koulu saattaa ajaa lapsen masennuksen partaalle. Korkealle asetetut suorituspaineet niin kotona kuin koulussakin ja kovalla kädellä annettu arvostelu saattavat tuntua lapsesta joskus liian ankarilta. Lapsi saattaa joutua kouluaineiden osalta suoritetun arvostelun varjossa kaveripiirinsäkin arvostelemaksi, jolloin noidankehä on valmis. Itsetunto saa kovia kolhuja ja mielikin murskautuu aivan varmasti ainakin hetkellisesti. Syyt, joiden takia lapsi saattaa vaipua alakulon ja masennuksen partaalle voivat aikuisesta tuntua usein hyvinkin pieniltä. Vaatiikin kasvattajalta varsin hyvää tarkkanäköisyyttä, jotta hän onnistuu pitämään asioista kaikkien osalta huolen ja puuttuu esimerkiksi erikseen jonkun lapsen tilanteeseen, jos huomaa asioiden olevan huonossa mallissa.
Kouluikäisen elämä ei voi olla koskaan pelkkää tanssahtelua. Kasvun ja kehityksen monet vaiheet tuovat jokaisen elämään jossakin vaiheessa joitakin kriisejä, joista yksi selviää helpommin ja toinen hieman huonommin. Tunteet voivat lapsuusaikana ja kouluiän monissa vaiheissa heilahdella puolelta toiselle ja mieliala on yhtä lailla ailahtelua. Tämä kaikki on aivan normaalia kehitykseen kuuluvaa prosessia, josta ei ole syytä huolestua, mutta varsinaiseen masennukseen vajoaminen onkin sitten vakavammin otettava asia. Avun tarve eri ihmisillä voi olla erilainen, mutta avunsaantikanavatkin ovat varsin moninaiset, joten jokaiselle löytynee omansa.
Masennuksesta kärsivä kouluikäinen tarvitsee joka tapauksessa kuuntelijan – kotona tai kodin ulkopuolella, joka ymmärtää hänen asiaansa ja jolla on aikaa paneutua hänen tilanteeseensa. Joskus sellainen taho voi löytyä koulusta kouluterveydenhuollon puolelta tai kasvatusneuvolasta, jonne kouluterveydenhuollon kautta tai vanhempien asian järjestäessä hakeudutaan. Kasvatusneuvolassa voidaan pohtia lapsen asioita muun muassa lapsen ja hänen vanhempiensa kanssa yhdessä ja psykologin tai mahdollisesti myös psykiatrin paikalla ollessa.