Lääkäristä kirjailijaksi

Antropologiksi, lääkäriksi ja psykiatriksi opiskellut Veronica Pimenoff (s. 1949) tarkastelee teoksissaan yhteiskunnallisia ja moraalisia kysymyksiä. Pimenoff on niitä harvoja suomalaisia kirjailijoita, joita pidetään aateromaanin edustajana.

Esikoisromaanissa Pohjoiset peilit (1970) päähenkilö Minna Kehä ennakoi 1970-luvun älykkötyyppiä, joka jättää kaiken entisen seuratessaan muodikkaita vasemmistopainotteisia oppeja. Maailman myötä ja vastaan (1978) kertoo rakennemuutoksen vaikutuksesta suomalaisella maaseudulla, Pimeän pihan piilot (1982) vanhan ja uuden todellisuuden kohtaamisesta Länsi-Berliinissä ennen muurin sortumista.

Loistava Helena (1984) vapautuu aikaisempien teosten teoreettisuudesta. Se käsittelee naisen fysiologista ja psykologista kehitystä syntymästä synnytykseen. Tiedeyhteisön tähti valitsee kodin ja äitiyden.

Romaanissa Risteilijät (1995) latteaa arkea paetaan meriä kyntävän loistoristeilijän kulissimaailmaan ja virtuaalitodellisuuteen. Kunniakirja (1997) kertoo 1920-luvun poliittisesta toisinajattelijasta, joka kannattaa kansan kouluttamista. Sisällissotaa seuranneen epäluulon, kaunan ja kiristetyn kurin maailmassa hän ajautuu eristyksiin, mutta saa sisäisen rauhan.

Maa ilman vettä -romaani (1999) kuvaa maailmaa ilman moraalia. Geenitutkija Kristiina edustaa välinpitämätöntä länsimaista yläluokkaa, joka on pettänyt nuoruutensa korkeat ihanteet paremmasta ja tasa-arvoisesta maailmasta. Sorrettuja alueita ja kuuroille korville kaikuvaa omantunnon ääntä edustaa Kristiinan kuolemaa tekevä ystävätär.

Romaani tai ”kudos” C (2005) kertoo henkilöistä ja instituutioista, jotka elävät kuvaannollisesti samanlaisessa paineessa kuin alkuaine hiili (C) muuttuessaan timantiksi. Teos kääntää nurjat puolet esiin muun muassa EU:sta, kuolemisen ehdoista, suomalaisesta sotasankaruudesta ja ihmislajin luonteesta.

Loistava Helena , Risteilijät ja Maa ilman vettä ovat olleet Finlandia-palkintoehdokkaina.