Reflektiivinen kuuntelu

Menetelmä terapiakäyttöön ja kommunikaation parantamiseen

Reflektiivisen kuuntelun sovellusalueet

Reflektiivisen kuuntelumenetelmän juuret ovat psykoterapiassa ja neuvonnassa (counseling), mutta menetelmää voidaan soveltaa myös missä tahansa ihmissuhdetaitoja vaativassa työssä tai kanssakäymisessä.

Reflektiivinen kuuntelu on tekniikka, jossa kuuntelija pyrkii reflektoimaan eli heijastamaan puhujan puhetta. Puhuja on siis aktiivisessa roolissa kuuntelijan/terapeutin pyrkiessä reflektiivisen kuuntelun avulla luomaan empaattisen ilmapiirin, osoittamaan kiinnostusta puhujaa kohtaan sekä tarjoamaan puhujalle mahdollisuuden ymmärtää paremmin itseään ja ongelmiensa ratkaisumahdollisuuksia.

Asiakas aktiivisessa roolissa

Reflektiivisen kuuntelun avulla kuunneltava/asiakas säilyy pääroolissa ongelmiensa ratkaisemisessa. Tekniikan avulla kuunneltavaa ei kontrolloida, vaan häntä aktivoidaan ja voimautetaan. Reflektiivisen kuuntelun perusajatus onkin, että ongelmanratkaisun ja oivallusten tekemisen sekä kehittymisen ainekset ovat ensisijaisesti puhujassa itsessään. Reflektiivisen kuuntelutekniikan avulla autetaan puhujaa näkemään tilanteensa ja itsensä selkeämmin, löytämään muutoksen eväät ja auttamaan itse itseään.

Kuuntelijan asenne

Toteuttaakseen reflektiivistä kuuntelua, tulisi kuuntelijan pyrkiä kuuntelemaan puhujaa ilman tuomitsemista, pyrkiä pääsemään puhujan ajatusten sekä tunteiden sisälle. Kun puhuja tuntee, että häntä todella kuunnellaan ja yritetään ymmärtää, on hän halukkaampi tarkastelemaan itseään ja ongelmiaan syvällisemmin.

Kuuntelijan tulisi omata puhujaa kohtaan hyväksyntä ilman minkäänlaisia ehtoja. Kuuntelijan tulee välttää ilmaisemasta omia mielipiteitään tai asenteitaan. Hän ei kommentoi onko hän samaa vai eri mieltä puhujan sanomisten kanssa tai mikä hänen kantansa on. Näin vältytään ajamasta puhuja puolustuskannalle ja saadaan hänet tarkastelemaan tilannettaan ja itseään näkökulmista, joiden käsittely saattaisi jäädä välistä, jos puhuja yrittäisi puolustautua kuuntelijaa vastaan tai toteuttaa hänen ohjeitaan ja mielipiteitään.

Tekniikka

Reflektiossa kuuntelija selventää ja toistaa puhujan sanomisia. Tällä saavutetaan kolmen tyyppisiä etuja: kuuntelijan ymmärrys puhujaan kohtaan lisääntyy; toistaminen ja sanomisten kokoaminen voi auttaa puhujaa selkeyttämään ajatuksiaan; puhuja vakuuttuu siitä, että kuuntelija on halukas ottamaan huomioon hänen näkökulmansa sekä tahtoo aidosti auttaa häntä. Kuuntelija pyrkii kuulemaan puhujan puheesta sen, mitä tämä todella sanoo, mikä on hänen sanomistensa ydin sekä mikä on puheen tunnelataus. Reflektoimalla näitä elementtejä hän tekee näkyväksi myös sen mitä puhuja ei suoraan sano.

Reflektointi ei ole kuuntelijan osalta suinkaan passiivinen prosessi, jossa hän toistelee puhujan lausahduksia, kuin papukaija. Kuuntelijan on mietittävä itse minkä hän uskoisi olevan puhujan sanomisten todellinen tarkoitus, jolloin hän tavallaan myös tarkistaa ymmärtäneensä puhujan sanoman sen sijaan, että väittäisi tietävänsä mitä puhuja on tarkoittanut.

Puhujan esittämillä väitteillä on useita merkityksiä, joista reflektoivan kuuntelijan on valittava se, minkä hän olettaa olevan keskeistä. Kuuntelija myös päättää mitä hän reflektoi ja mitä korostaa sekä mitä sanoja valitsee tallentaessaan lauseen merkityksen. Reflektoivan kuuntelijan repliikit voivat olla yksinkertaisia muutaman sanan toistoja tai koota pitkän keskustelun aikana kerättyä tietoa puhujan sanomisista sekä tunneilmauksista yhteenvedoksi.