Kookas

Yksi naistutkimuksen keskeisistä tarkastelun kohteista modernissa hyvinvointivaltiossa on ollut työelämän vahvasti sukupuolittunut luonne. Työelämän tasa-arvokysymykset käsittelevät muun muassa työmarkkinoita, koulutusta ja uravalintoja sekä työyhteisöjä sukupuolisensitiivisesti. Yleisimmin työmarkkinoiden sukupuolittuneisuutta tarkastellaan segregaatio -käsitteen avulla.

Vertikaalinen segregaatio

Naisten korkeasta koulutustasosta huolimatta naisten määrä johtotehtävissä on huomattavan vähäinen. Vertikaalisella segregaatiolla tarkoitetaan työn statuksen sukupuolittumista. Johtajat ovat useimmin miehiä. Naisten ja johtajuuden yhteydessä puhutaan usein lasikatosta. Lasikatolla on pyritty kuvaamaan sitä usein näkymätöntä estettä, joka on naisten ja johtovirkojen välillä.

Horisontaalinen segregaatio

Horisontaalinen segregaatio tarkoittaa työmarkkinoiden jakautumista yhtäältä miesten ja toisaalta naisten aloihin. Naisten aloja ovat sosiaali- ja terveysalan työt, tyypillisesti miesvaltaisia ovat puolestaan teollisuuden ja teknologian alat. Myös yrittäjyys on yleisempää miehillä kuin naisilla. Horisontaalista segregaatiota Suomessa on selitetty muun muassa pohjoismaisella hyvinvointimallilla. Julkinen hoivasektori työllistää naisia, mikä on vahvistanut työmarkkinoiden jakaantumista miesten ja naisten aloihin.

Samapalkkaisuus

Segregaatioon ja työmarkkinoiden sukupuolittuneisuuteen liittyy samapalkkaisuuden ongelma. Samapalkkaisuuden yksi ulottuvuus on saman palkan maksaminen samasta työstä. Samapalkkaisuuden toinen ulottuvuus on naisvaltaisten alojen yleinen palkkataso, joka useimmiten on huomattavasti miesvaltaisia aloja matalampi.

Muita työelämän sukupuolittuneisuuden ongelmia

Muita työmarkkinoihin liittyviä tasa-arvo-ongelmia ovat muun muassa työn ja perheen yhteensovittaminen, vanhemmuuteen liittyvien kustannusten kasaantuminen naisvaltaisille aloille sekä työelämän maskuliinisena pidetty arvomaailma. Naisten aloille on tyypillisiä lisäksi niin sanotut epätyypilliset työsuhteet. Työelämässä naiset kohtaavat sukupuolesta johtuvaa syrjintää sekä seksuaalista häirintää miehiä enemmän. Nämä ovat kaikki nykyäänkin keskeisiä työelämän tasa-arvokysymyksiä.

Sukupuolen ja työelämän suhteet palautuvat monimutkaisiin ja historiallisiin työnjaon sekä yksityisen ja julkisen sfäärin suhteeseen sekä naisille ja miehille näillä annettuihin rooleihin.

Sukupuolijärjestelmä tuotetaan ja ylläpidetään yhteiskunnan rakenteissa. Muita syitä työmarkkinoiden sukupuolenmukaiseen eriytymiseen on etsitty yleisestä arvomaailmasta. Erityisesti tämä arvomaailma näkyy muun muassa tulosvastuullisuudessa. Naisvaltaisilla aloilla vaadittavaa sosiaalista herkkyyttä ei ole aina arvostettu, mikä on näkynyt juuri palkkauksessa.

Työn ja perheen yhteensovittamisesta on tullut erityisesti naisten ongelma siksi, että yhä edelleen suurin osa kotona tehtävästä työstä jää naisten tehtäväksi. Vaikka isätkin ovat käyttäneet yhä useammin oikeutensa vanhempainlomaan ja hoitovapaaseen, ovat ne yhä pääasiallisesti naisten asioita. Tämä on ymmärrettävää myös kulttuuristen roolien takia. ”Hyvän äidin” malli on kulttuurissamme paljon isyyteen liittyviä malleja selkeämmin määrittynyt.