Kaksikielinen lapsi ja vanhempien vastuut
Millainen vastuu vanhemmilla?
Kun vanhemmat tekevät päätöksen lapsen kaksikieliseksi kasvattamisesta, päätöksessa tulisi pysyä johdonmukaisesti aina lapsen syntymän ensi hetkistä alkaen. Kaksikielisyyteen kasvattaminen saattaa tuntua vieraalta aihepiiriltä jopa kaksikielisessä perheessä, jos asiasta ei ole aikaisempaa kokemusta. Tämä kaikki vaatii siten kosolti rohkeutta ja päättäväisyyttä. Vaikka kaksikielisyys on maailmassa varsin yleistä, voi hyvinkin olla, että lähipiirissä ei ole kuitenkaan ainoatakaan tuttavapariskuntaa, joka olisi lähdössä samalle tielle lastensa kanssa. Esimerkkejä ei näin ollen ole. Vanhempien on siis otettava vastuu kantaakseen ja suoriuduttava usein melkeinpä vaistonsa varassa tuosta tärkeästä tehtävästä.
Lapsi kaipaa kannustamista ja tukea
Koska kaksikielisyys kypsyy lapsen kasvaessa ja vaatii oman aikansa, kielten hedelmät lapsen kaksikielisessä puutarhassa kypsyvät niin ikään myös verraten hitaasti ensi alkuun, ennen kuin varsinainen sato on vanhempienkin korjattavissa ja varsinaisia tuloksia voidaan korvin kuulla. Lasta tulisikin jaksaa kannustaa monin eri tavoin, sillä vaikka kielen kehityksen kerran lähdettyä toden teolla käyntiin, saattaa vaikuttaa, että oppiminen on miltei ilmiömäisen helppoa, vaatii se kuitenkin lapselta aina kovasti keskittymistä ja työtä omalla tavallaan. Kriisejä tulee matkalla melko todennäköisesti, mutta ei mikään ole kuitenkaan ylitsepääsemätöntä. Vanhempien tehtävänä onkin auttaa lapsi kriisien ylitse – vaikeuksien kautta voittoon: kielioppien karikoista kielitaidon huipulle.
Vanhempien on pidettävä ohjat käsissään ja muistettava, että lapsen tilapäiset puhumattomuuden kaudetkin kuuluvat yleensä luonnollisesti kaksikielisellä lapsella asiaan. Välillä protestoidaan kenties toista kieltä ja välillä toista. Eri ikäkausina lapsen kielenkehitys kokee omat kriisinsä ja onpa tapauksia, joissa kaikki krisiikaudet on ylitetty kuin huomaamattaan.