Adventti

Millainen on adventinvieton historia?

Monille ensimmäisen adventtikynttilän sytyttäminen on merkki joulunajan alkamisesta. Kirkoissa soi Hoosianna-hymni ja lapset saavat avata ensimmäisen luukun joulukalenteristaan. Joulua edeltävää neljää viikkoa kutsutaankin adventtiajaksi. Alkuperältään latinankielinen sana adventti tarkoittaa Herran tulemista. Ensimmäinen adventtisunnuntai ajoittuu marraskuun 27. ja joulukuun 3. päivän väliin riippuen joulupäivän ajankohdasta. Maailmalla adventtia on vietetty 400-luvulta lähtien, kylmään pohjolaan ja Suomeen se löysi kuitenkin tiensä vasta 1400-luvulla.

Niin adventtikalenteri kuin kynttelikkökin kertovat jouluaattoon jäljellä olevan ajan. Ne ovat molemmat alun perin saksalaisia koristeita. Jokaisella neljällä kynttilällä on oma merkityksensä. Ensimmäiseksi syttyvä kynttilä on joulunodotuksen symboli, toinen taas jouluilon, kolmas joulurauhan, ja viimeinen kynttilä kuvaa rakkautta. Ensimmäistä kynttilää poltetaan vain neljäsosan verran ja lopuksi kaikki neljä kynttilää palavat yhtä aikaa joulun merkiksi. Valon määrä lisääntyy suuren juhlan lähestyessä. Adventtikalentereita Suomessa on ollut 1930-luvulta lähtien.

Entisaikaan joulua edeltävää neljää viikkoa vietettiin hiljentymisen ja vakavoitumisen merkeissä. Paasto ja kirkossakäynti kuuluivat melkeinpä jokaisen adventtiaikaan. Nykyään adventti on saanut monien mielissä kuitenkin aivan erilaisen merkityksen. Firmat ja työpaikat viettävät iloisia pikkujouluja juuri adventtiaikana. Helsingissä pikkujoulujen vietosta tuli yleinen tapa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.