Metsäkauris

Metsäkauris on yksi viidestä hirvieläinten heimon (Cervidae) lajista maassamme. Metsäkauriin esiintyminen on laikuttaista, koska sitä on levinnyt Suomeen kolmelta suunnalta. Etelä-Suomeen ja erityisesti Kaakkois-Suomeen metsäkaurista on levinnyt Karjalan kannakselta, Pohjanlahden perukoille lajia on saapunut Ruotsista ja Pohjois-Suomessa on vaellellut Norjan rannikolta peräisin olevia yksilöitä. Lisäksi lajia on istutettu ainakin Ahvenanmaalle.

Metsäkauris on hirvieläimistämme pienin. Aikuisen yksilön hartiakorkeus on vain 65 – 75 cm ja aikuiset kauriit painavat vain 15 – 35 kiloa. Naaraalla ei ole sarvia, mutta pukilla on pystyt ja enintään 3-haaraiset sarvet. Kesäisin laji on punertavanruskea, mutta talvella turkki on harmahtavanruskea. Metsäkauris voi elää 15-vuotiaaksi.

Metsäkauriille mieluista ympäristöä ovat metsät ja varsinkin viljelyksiin rajoittuvat metsät. Metsäkauris on hämäräaktiivinen. Kesällä metsäkauriit syövät lehtipuiden lehtiä ja ruohoja. Talvella laji hyödyntää mielellään riistanruokintapaikkoja, mutta suotuisissa lumioloissa metsäkauris selviää talvesta jopa Lapissa ilman ihmisen apuakin. Ohuen lumen aikaan varvut ovat metsäkauriille mieluista ravintoa ja myöhemmin talvella puunrunkojen jäkälät ja lupot ovat tärkeä osa talvista ruokavaliota. Tarpeen tullen myös lehtipuiden ja pensaiden oksat käyvät korvaavaksi ravinnoksi.

Aikuiset metsäkauriit pysyttelevät koko ikänsä kerran valitsemallaan pienehköllä elinpiirillä. Metsäkauriin kiima on heinä-elokuussa. Muiden hirvieläinten tapaan metsäkauris on moniavioinen, mutta metsäkauriilla ei ole koiraiden hallitsemia haaremeja. Yleensä metsäkaurisnaaraat saavat 2 –3 vasaa, mutta ensimmäisen viiden raskauskuukauden hitaasta sikiönkehityksestä johtuen vasat syntyvät varhaisesta paritteluajankohdasta huolimatta vasta seuraavana kesänä kesäkuussa. Metsäkauriin poikaset pysyttelevät syntymän jälkeen muutamia viikkoja piilossa suojapaikassa, jossa emo imettää niitä. Tässä on selvä ero varsinkin moniin peuroihin, joilla vasat yrittävät heti jalkojen kantaessa seurata emää.

Sopivissa oloissa metsäkauriin leviäminen on tehokasta, koska nuoret yksilöt omaa elinaluetta etsiessään helposti harhailevat satojenkin kilometrien päähän. Hyvänä uimarina metsäkauris voi ylittää vesistöjäkin. Suomen sisämaan paksusta lumesta metsäkauris ei kuitenkaan selviä, joten se jäänee ohutlumisempien rannikkoseutujen lajiksi. Nykyinen ilveskannan heikkous on metsäkauriille edullista, sillä ilves lukeutuu metsäkauriin pahimpiin luontaisiin vihollisiin.