Miten kristinusko tuli Suomeen?

Ensimmäiset kristilliset vaikutteet tulivat Suomeen sekä idästä että lännestä. Varhaisimmat kristilliset sanat, kuten pappi , risti ja raamattu ovat itäistä perua. Itäinen vaikutus jäi kuitenkin suurimmassa osassa Suomea heikoksi, kun läntiset vaikutteet voimistuivat.

Perinteinen näkemys kristinuskon tulosta Suomeen korostaa sotaisaa, valloituksiin perustuvaa ns. miekkalähetystä. Suomi olikin myös maallisessa mielessä idän ja lännen välissä. Hämeen ja Karjalan asukkaiden uskollisuus läntiselle kristinuskolle oli aluksi riippuvainen myös siitä, miten hyvin ruotsalaiset kykenivät auttamaan heitä venäläisten valloitusyrityksiä vastaan. Kolme ristiretkeä, ns. Nevan retki 1240, samanaikainen Hämeen ristiretki ja Karjalan ristiretki 1293 vakiinnuttivat läntisen kristinuskon asemaa Suomessa. Karjala tosin jaettiin vuoden 1323 Pähkinäsaaren rauhassa: maallinen raja tuli merkitsemään myös uskonnollista rajaa.

Varhaisimmat kristilliset vaikutteet olivat kuitenkin tulleet Suomeen rauhanomaisesti, kaupankäynnin ja lähetystyön välityksellä. Hautalöytöjen perusteella voidaan sanoa, että viimeistään ensimmäisen vuosituhannen lopulla suomalaiset olivat tutustuneet kristinuskoon. Kovin syvällistä sen tuntemus ei välttämättä aluksi ollut. Viimeistään siirtyminen polttohautauksesta ruumishautaukseen 1000-luvun ensimmäisinä vuosisatoina kertoo kristinuskon tulemisesta merkittäväksi tekijäksi suomalaisten elämässä.

Kristinuskon tulo merkitsi myös kirkollisen hallinnon ja määräysvallan ulottumista Suomeen. Ensimmäiset kirkot rakennettiin sinne, missä ihmiset kohtasivat, eli usein kauppapaikoille. Seurakuntajako muodostui vanhan pitäjäjaon pohjalle. Piispanistuin perustettiin Turkuun.

Keskiajan kristinusko ei suvainnut muita uskontoja rinnalleen, joten ihmiset vieroitettiin vanhoista tavoista ja uskomuksista myös väkivalloin. Usein kuitenkin koettiin Valkean Kristuksen olevan myös hengellisessä mielessä vanhoja jumalia voimakkaampi, ja kansanuskon asema heikkeni ihmisten mielissä.

Piispa Henrik

Suomen suojeluspyhimyksen, Piispa Henrikin surmavirsi kertoo paljon siitä, millaista oli kristinuskon alkuaikojen elämä Suomessa. Itse suomenkielinen surmavirsi on merkitty muistiin vasta uudella ajalla, mutta sen alkumuoto saattaa olla 1200-luvulta peräisin. Virressä kerrotaan, kuinka piispa Henrik saapuu reellä talonpoika Lallin taloon ja vaatii Kerttu-emännältä tavan mukaan keskitystä. Lallin palattua kotiin Kerttu kuitenkin valehtelee, että piispa olisi jättänyt kestityksen maksamatta, toisin kuin asianmukaista olisi ollut. Lalli hiihtää piispan perään ja surmaa tämän Köyliönjärven jäällä.

Surmavirsi ja varsinainen piispa Henrikin legenda puhuvat osin eri asioista, mutta yhteistä niille on se, että suomalaisten, kuten monien muidenkin vasta kristinuskon piiriin tulleiden kansojen oli välillä vaikeaa sopeutua uuteen uskoon ja sen vaatimuksiin. Legendan mukaan piispa Henrikin surma johtui hänen käyttämästään kirkkokurista, mutta yhtä hyvin vihastusta aiheuttivat uudet verot ja rasitteet, sekä vaatimus luopua vanhoista tavoista ja uskomuksista.


Kristinusko - Artikkelit

Kategoriat