Alansa uranuurtaja

Äidinkielen ja historian opettajana toiminut Eeva Tenhunen (s.1937) kuuluu suomenkielisen naisdekkarin uranuurtajiin. Hänen arvoituskeskeisissä palapeliromaaneissaan rikosmysteereihin perehtyvät komisario Martti Halla ja hänen vaimonsa Liisa. Tenhunen tavoittaa kotimaisten miljöiden paikallisvärin ja oikean ilmapiirin. Mukana on reilusti huumoria, eikä kirjailija epäröi leikkiä salapoliisikirjallisuuden tyypillisillä piirteillä.

Kuolema savolaiseen tapaan (1976) parodioi salapoliisikirjallisuuden jännityselementtejä.

Tenhunen debytoi Savonlinnaan paikannetulla romaanilla Mustat kalat (1964), jossa yksi Olavinlinnan opastytöistä löytyy surmattuna Kummitushuoneesta. Rikosta tutkii komisario Martti Halla ja oppaiden joukkoon kuuluu hänen tuleva vaimonsa Liisa. Alun perin Tenhusen piti osallistua esikoisellaan WSOY:n dekkarikilpailuun (1962), mutta käsikirjoitus ei valmistunut ajoissa.

Keisari seisoo palatsissaan -romaanissa (1971) laudaturtyötään kirjoittava Liisa tutkii 20 vuotta sitten kuolleen kirjailijan eli ”Keisarin” muistiinpanoja Brennerien kartanossa. Hän tulee sohaisseeksi vanhaa rikosta, joka johtaa uuteen murhaan. Nuku hyvin, Punahilkka (1973) ja Hyvän tytön hautajaiset (1978) sijoittuvat sisäänpäin lämpiävien kyläyhteisöjen koulumiljöisiin. Jäljempänä mainitun lisäksi hyvän ihmisen moraalin laatua tarkastellaan kriittisesti myös rippikoululeirille sijoittuvassa romaanissa Viimeinen pari (1980). Kuolema sukupuussa -romaanissa (1985) kauppiassuvun jäsenten suhteet vaikuttavat epätavallisen kitkattomilta, kunnes eräs heistä alkaa suunnitella muistelmiensa kirjoittamista.

Salapoliisikirjallisuuden lisäksi Tenhunen kirjoitti viihderomaanin Hyvä perhe (1982).

Teoksia

Mustat kalat (1964), Keisari seisoo palatsissaan (1971), Nuku hyvin, Punahilkka (1973), Kuolema savolaiseen tapaan (1976), Hyvän tytön hautajaiset (1978), Viimeinen pari (1980), Hyvä perhe (1982), Kuolema sukupuussa (1985), Joka uniinsa uskoo (1987; ilmestyi alun perin jatkokertomuksena Kodin kuvalehdessä 21/1977-7/1978), C ̌ierne rozlúc ̌ky (1990; Mustat kalat), C ̌erné ryby (1993; Mustat kalat),

'Mustad kalad (1997;' Mustat kalat),

Schwarze Fische (2003; Mustat kalat)