Miten onnistuu bumtsibum kotona?
Vaikka Bumtsibum ei enää tulekaan TV:stä, se ei estä hyödyntämästä hyvää ruotsalaista formaattia kotikatsomoissa. Bumtsibumissa suomalaiset huippuartistit pääsivät mittelemään taitojaan laulujen tunnistamisessa ja joutuivat enemmän tai vähemmän ex tempore niitä esittämään. Ohjelman suosio (ennätys 1999 yli 1,7 miljoonaa katsojaa) johtui artistien ja Marco Bjurströmin lisäksi varmasti myös siitä, että kotisohvalla kilvan arvailtiin lauluja.
Kotona bumtsibumia voi mennä niin, että vuorotellen osallistujat ovat arvuuttajan osassa. Jokainen siis miettii valmiiksi yhden laulun, josta ottaa 4–6 sanan mittaisen säkeen. Arvuuttaja voi piirtää paperille niin monta viivaa kuin on sanoja ja numeroida ruudut. Tämän jälkeen pelaajat vuorotellen saavat valita numeron. Arvuuttaja merkitsee paperiin sen sanan, joka siihen kohtaan kuuluu. Nyt jokainen yrittää keksiä laulun, jossa kyseinen sana esiintyy. Jotta juttu ei menisi liian vaikeaksi, voidaan hyväksyä sanasta myös taivutetut muodot. Laulun keksijä joko laulaa, hyräilee tai sanoo laulusta sen kohdan, jossa sana esiintyy. Laulun keksijä saa valita aina seuraavan ruudun.
Oikeassa Bumtsibumissa on punaisia ja sinisiä sanaruutuja, joista punaisilla lauluvuoro siirtyy toiselle. Jos tahtoo, voi tämänkin säännön ottaa mukaan. Varsinaisesti Bumtsibum ei ole televisiossakaan todellinen kilpailu, mutta miksei siitä sellaista voisi tehdä jakamalla osallistujat vaikka joukkueisiin. Voihan yksi joukosta olla ”Marco”, joka keksii kaikki haettavat laulunpätkät.
Bumtsibum sopii myös automatkoille, sillä välttämättä kynää ja paperiakaan ei tarvita, kunhan arvuuttaja pitää mielessään, mitkä sanat on jo arvattu. Myös perheen pienemmille tämä viihdemuoto sopii, koska lastenlauluista on helppo keksiä arvuutettavia säkeitä. Illanistujaisten tai pienimuotoisten juhlienkin yhtenä osana bumtsibum toimii hienosti.