Mitä graffitit ovat?
Graffiti ilmiönä sinänsä on maailmanlaajuinen ja itse asiassa ikivanha. Vanhimmat löydetyt luolamaalaukset ovat arviolta 10 000 – 25 000 vuoden takaa. Poliittiset liikkeet ovat käyttäneet seinille maalattuja viestejä niin osana protesteja kuin propagandaa läpi 1900-luvun. Tarinan tunnetuimman version mukaan graffitista tuli katukulttuuria 70-luvun taitteessa, kun New Yorkin metrojuniin ja rakennuksiin alkoi ilmestyä ’tageja’, nimimerkkisigneerauksia. Garffiteja maalataan spraymaalilla suoraan seinille tai muille julkisille pinnoille. Ilmiö kehittyi kilvoittelun hengessä, kun tekijät kehittivät tapoja erottua oman tyylinsä ansiosta, tagit kasvoivat kokonaisiksi maalauksiksi. New Yorkin perinnettä jatkavassa graffitissa taiteellisesti ajateltuna parasta onkin ehdottoman vapaa viiva, tapa, jolla teksti muuttuu kuvaksi ja kuva tekstiksi. Asiaa tuntematon ohikulkija ei yleensä osaa tätä estetiikkaa arvostaa, vaikuttaa siltä, että töhryiset yksiväriset tagit rinnastetaan helposti koirien reviirin pissamerkitsemiseen.
Sapluunalla tehdyissä töissä taas on hyvin vähän vapaata piirtämistä ja kasvavassa määrin tietenkin kuvankäsittelyohjelmien ja muun tekniikan hyödyntämistä, mutta toisaalta niiden välittämät viestit aukeavat helpommin kenelle tahansa. Sapluunagraffiti tehdään sapluunan eli muotin avulla. Sapluunagraffitin idea onkin kehittynyt erillään New Yorkin hiphop-kulttuurin rakkaasta lapsesta. Kuvan ja tekstin suhteella leikkivä, yhtä aikaa poliittinen ja taiteellinen sapluunagraffiti sopi ’kuin nyrkki silmään’ Pariisin kevään 1968 henkeen, mutta oli ilmeisesti juuri estetiikkansa puolesta enemmän sidoksissa perinteiseen ranskalaiseen maalaustyyliin kuin täysin uutta estetiikkaa edustava aikalaisensa New Yorkissa.