Mitä on semantiikka?
Semantiikka on kieliopillisten merkitysten tutkimista. Keskeistä semantiikassa on, että merkityksiä pidetään viittaussuhteina. Toisin sanoen kielellinen merkki viittaa johonkin olioon, ja merkitys on merkin ja olion välinen suhde. Olio, johon ilmaus viittaa on nimeltään tarkoite. Teoria lähtee liikkeelle siitä, että merkitykset eivät ole pysyviä, vaan vaihtuvia. Tämä tulee ilmi arjessa usein; meillä on kokemuksia tilanteista, joissa olemme ymmärtäneet tietyn sanan merkityksen eri tavalla kuin toiset ihmiset. Esimerkiksi pienelle lapselle sanan kissa merkitys voi olla eri kuin aikuiselle.
Keskeisiin semantiikan käsitteisiin kuuluu myös denotaatio. Sillä tarkoitetaan kaikkia niitä olioita, joihin kullakin sanalla voidaan viitata. Sanojen denotatiiviset merkitykset esitetään semantiikassa erottavien piirteiden avulla. Esimerkiksi sanan mies denotaatio määrittyy kolmen piirteen joukkona. Mies on aikuinen, miespuolinen ja ihminen.
Denotaation lisäksi semantiikan peruskäsitteisiin kuuluu konnotaatio. Esimerkkisanan mies konnotatiivinen merkitys on maskuliininen. Miehen käsitteeseen liittyy erilaisia ominaisuuksia jo mainittujen aikuisuuden, miespuolisuuden ja ihmisyyden lisäksi. Konnotatiivinen merkitys siis tarkoittaa merkitystä, joka ei ole välttämätön merkitysten erottelun kannalta. Ymmärrämme siis, mitä sana mies merkitsee ilman että siihen liitetään muita sanoja.
Semantiikassa ajatellaan, että sanojen merkitykset riippuvat toisten sanojen merkityksistä. Sanan merkitystä ei voi teorian mukaan ymmärtää, ellei sitä suhteuteta muiden sanojen merkitykseen. Toisiaan lähellä olevat sanat muodostavat merkityskentän. Sanojen merkitys ei ole ainoa tutkimuskohde semantiikassa. Tutkitaan myös lauseiden ja kokonaisten tekstien merkitystä. Puhutaan lausesemantiikasta ja tekstisemantiikasta.