Tietoa oopperasta kiinnostuneille
Kuinka opin tuntemaan oopperaa?
Jos pitäisi sanoa jokin elitistiseksi mielletty taidemuoto, valtaosa väestöstä mainitsisi oopperan. On totta, että oopperaproduktiot tulevat usein kalliiksi, koska niiden tuottamiseen tarvitaan niin paljon monen eri alan ammattilaisia. Ooppera on kuitenkin aivan yhtä monimuotoinen taidemuoto kuin vaikkapa teatteri. Siihen tutustumisessa auttaa, kun tietää etukäteen jonkin verran oopperan historiasta ja käytännöistä. Tässä joitain kysymyksiä, jotka saattavat nousta aloittelijan mieleen.
Mitä kannattaa tehdä etukäteen?
Olet menossa oopperaan, hienoa. Joko olet toteuttamassa pitkäaikaista haavettasi tai olet saanut esimerkiksi työpaikaltasi ilmaislipun, miten vain. Ensimmäiseksi kannattaa tutustua siihen, millainen teos on kyseessä. Netistä saattaa löytyä tietoa ja myös oopperatalon tai esiintyjäryhmän omilta kotisivuilta, mutta oopperataiteen kuuluisimmista teoksista on kirjoitettu kokonaisia kirjojakin. Hyvä suomalainen oopperaopas on Erkki Arnin Tervetuloa oopperaan (1996). Suomennetuista teoksista maininnan arvoisia ovat esimerkiksi András Battan toimittama paksu, tietokirjamainen Ooppera (2001) sekä John Lazaruksen Oopperan käsikirja (1990). Vähemmän perusteellinen esittelyteos on Alexander Waughin Ooppera: uusi tapa kuunnella (1997), jonka parasta antia lienee sen monipuolinen oheis-cd.
Kun tietää teoksen taustat, voi olla kiinnostavaa tutustua myös itse oopperaan. Kirjastojen musiikkiosastoilta saa äänitteiden lisäksi lainaksi sekä partituureja että librettoja. Täydellinen partituuri on puhelinluetteloa suurempi teos, jossa näkyy kaikkien esiintyjien laulamat tai soittamat sävelkulut omilla nuottiriveillään, myös kuoron ja orkesterin. Näin suuri ja raskas teospaketti on amatöörikuuntelijan kannalta hyvin epäkäytännöllinen, joten monesti teoksista on julkaistu myös kätevämpiä pienoispartituureja. Libretto on taas kirjanen, josta löytyy oopperan sanoitukset. Lähes kaikista tunnetuimmista oopperoista on julkaistu libretot, joissa alkuperäiset sanat ja suomennos kulkevat vierekkäin.
Jos ei ehdi perehtyä teokseen etukäteen, paikan päältä saa usein ohjelmalehtisiä, joista teoksen juonikoukerot löytyvät tiivistettyinä. Ainakin Suomen Kansallisoopperan esityksissä näistä lehdyköistä joutuu maksamaan erikseen.
Kuinka pääsee katsomaan oopperaa?
Kansallisoopperamme ja Savonlinnan Oopperajuhlat eivät suinkaan ole Suomen rajojen sisällä ainoita paikkoja, joissa voi kuunnella elävää oopperataidetta. Monilla kaupungeilla on omia oopperayhdistyksiään. Pienemmillä paikkakunnilla yhdistykset toimivat monesti osittain harrastajavetoisina, mutta suuremmissa kaupungeissa ne saattavat olla hyvinkin ammattimaisesti työskenteleviä.
Liput Kansallisoopperan esityksiin eivät ole niin kalliita kuin monet kuvittelevat. Ensi-illan tulevat hintavammiksi, mutta muihin esityksiin saattaa päästä alle viidellätoista eurolla.
Miksi oopperoiden juonet ovat niin käsittämätöntä melodraamaa?
Oopera on melko vanha taiteenlaji. Ensimmäiset teokset, joita voi kutsua nykykäsitysten mukaan oopperaksi, on sävelletty 1500-1600 –luvulla. Alun perin oopperoiden oli tarkoitus esittää antiikin draamoja tavalla, jonka uskottiin vastaavan kuoroineen ja säestyssoittimineen jossain määrin antiikin alkuperäisiä käytäntöjä. Sen vuoksi barokkiooppera voi tuntua nykyihmisestä käsittämättömältä taiteenlajilta omituisine juonikuvioineen ja raskassoutuisine tarustoineen.
Musiikkialan ihmiset eivät suinkaan suhtaudu oopperoiden kummallisuuksiin kritiikittömästi. Esimerkiksi feministinen musiikintutkimus on kokonainen tieteenala, ja sen sisältä löytyy paljonkin tutkimusta, jossa tarkastellaan kriittisesti vanhojen oopperoiden kuolevia, uhrautuvia naisrooleja.
Mainittakoon vielä, ettei ooppera suinkaan ole mikään paikoilleen jumiutunut taidemuoto, joka toistelisi samoja melodraamakaavoja ikuisesti. Uuden oopperatuotannon tematiikat ovat aivan yhtä tuoreita kuin muussakin nykyajan taiteessa
Monesti oopperan katsominen on antoisinta, kun yrittää suhtautua siihen postmodernin aikakautemme mahdollistamalla kaksoisvalotuksella. Nykyihmisellä on sekä mahdollisuus perehtyä alkuperäisiin esitys- ja sävellyskäytäntöihin että pohdiskella niitä siitä näkökulmasta, kuinka ne ovat aikojen saatossa kehittyneet.
Kuinka sinne pitää pukeutua?
Jos esitys on tavallisena arki-iltana, oopperaan ei tarvitse laittaa kummoistakaan vaatetusta. Normaalit siistit arkivaatteet riittävät, joskaan esimerkiksi tumma puku miehillä ei ole suurta liioittelua. Kansallisopperan ensi-illat ovat asia erikseen. Niihin pukeudutaan juhlavammin, etiketin vaatimalla tavalla.
Aikoinaan oopperataloilla oli hyvin vahva funktio seurapiirien kokoontumispaikkoina, mutta nykyisin asia ei ainakaan Suomessa ole näin. Jokainen voi siis tulla katsomaan esitystä omana tavanomaisena itsenään herättämättä mitään pahennusta.
Miten ihmeessä laulun sanoista voi saada selvää?
Laulun sanoista ei saa monesti kovinkaan hyvin selvää, eikä oikeastaan tarvitsekaan. Musiikki ja muu draama puhuu paljon puolestaan. Toki on ihan hyvä ajatus ottaa mukaan libretto ja yrittää pysyä siinä kärryillä sen minkä himmennetyiltä valoilta kykenee.
Suomen Kansallisoopperassa ja suurissa oopperataloissa yleensä on näyttämön yläpuolella tekstityslaitteet, joista voi seurata repliikkien kulkua. Tästä on erityisesti iloa vieraskielisissa esityksissä.
Hauskaa oopperailtaa!