Uusi musiikki saapui

Rockmusiikki saapui 1950-luvulla maahamme sitä esitelleiden levyjen ja elokuvien mukana. Ensimmäinen rocklevy, joka ilmestyi levykauppoihimme loppukesällä 1955, oli Birth of Boogie / Mambo Rock. Kappaleiden esittäjänä oli itse Bill Haley , joka tuli pian tunnetuksi Rock Around The Clock - hitistään. Laulu kuultiin vuonna 1956 kahdessakin elokuvassa, minkä vuoksi se tuli suosituksi myös Suomessa.

Uuden musiikin vastaanottaminen

Muut ulkomaiset rocklevyt eivät kuitenkaan 1950-luvun lopulla menestyneet. Elvis Presley tiedettiin ja hänen levyjään ostettiin, mutta varsinaisen läpimurtonsa Suomessa hän teki vasta 1960-luvun alussa. Ulkomailta tulleiden uutisten pohjalta rockmusiikin pelättiin aiheuttavan nuorison häiriökäyttäytymistä. Niinpä suuremmissa kaupungeissa oli vahvistetut poliisivartiot Rock Around The Clock – elokuvan ensi-illan aikaan.

Harvat suhtautuivat rockiin vakavasti; sitä pidettiin ohimenevänä villityksenä. Rockin perimmäistä olemusta Suomessa ei vielä tajuttu. Tämä näkyi erityisesti siinä, että ulkomaisia rockhittejä saivat levyttää iskelmälaulajat, joilla ei ollut oikeaa tuntumaa asiaan. Laulut myös sovitettiin iskelmiksi, esimerkiksi Tunnista toiseen (Rock Around The Clock ) vesittyi Göran Ödnerin tulkinnassa vaisuksi jazzfoksiksi. Ainoa 1950-luvulla tietyin varauksin tehty rocklevytys oli Hawaiin Rock -instrumentaali, jonka Onni Gideon levytti loppuvuodesta 1956 Havaiji-kitarallaan. Sen tahtilaji ja tausta ovat varsin rock and roll -henkisiä.

Ensimmäiset suomalaiset ”rokkarit”

Varsinaisia suomalaisia rocklaulajia ei noussut kuuluisuuteen vielä 1950-luvulla. Ainoa nuorisomusiikin esittäjä oli Lasse Liemola, jonka lauluista tunnetaan erityisesti 1957 levytetty skiffle -hittisuomennos Diivaillen sekä kaksi vuotta myöhemmin taltioitu Anna pois -rockfoksi. Tästä tuli hänen varsinainen läpimurtonsa. Liemola oli kuitenkin enemmän teinipoppari, joka levytti muun muassa Paul Ankan ja Cliff Richardin käännöskappaleita.

Vuonna 1959 julkisuuteen pääsi myös ensimmäinen suomalainen lapsirokkari Vesa Enne. Enne esiintyi kevyemmän luokan filmeissä ja hänet muistetaan parhaiten Toivo Kärjen ja Reino Helismaan yhdessä hänelle tekemästä Nuori rytmi -kappaleesta. Nuoren ikänsä johdosta Enteestä ei koskaan tullut nuorison idolia. Hän vetosi enemmänkin täti-ihmisiin tai ikäisiinsä pikkutyttöihin.

Valtaosaltaan rockmusiikin harrastus keskittyi 1950-luvun lopulla vielä Helsinkiin ja muihin suurempiin kaupunkeihin. Maaseudulla oli tässä suhteessa hiljaista, rock ei saavuttanut 1950-luvulla riittävää kansallista läpimurtoa. Vasta 1960-luvulle tultaessa rock alkoi saada laajempaa suosiota. Vuonna 1960 tehtiin myös ensimmäiset todelliset rock-levytykset (Rock - Jerry, Jorma Kalenius & The Rock Devils, Eero ja Jussi Raittinen) Perinteistä tanssimusiikkia arvostettiin maaseudulla kuitenkin vielä pitkään.