Antiikin arkkitehtuuri
Antiikin taide oli rakennustaidetta, kuvanveistoa ja maljakkoja
Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten taide ja kulttuuri ovat oleellinen osa eurooppalaisen sivistyksen kulttuuriperintöä. Ilman niiden tuntemusta eurooppalaista sivistystä olisi vaikea ymmärtää. Antiikin ajan Kreikka ja Rooma olivat ”sivistyksen kehto” monessakin mielessä. Demokratia ja valtiokäsite , olympialaiset ja draaman lajit ovat osa kaikesta siitä, minkä olemme antiikista kulttuuriimme saaneet.
Antiikin Kreikan kulttuuri tavataan jaotella klassiseen eli helleeniseen kauteen ja toisaalta hellenistiseen kauteen, aikaan Aleksanteri Suuren kuoleman (323 eKr.) jälkeen. On muistettava, että antiikin ajan Kreikka koostui pienistä keskenään sotivista valtioista, joista tunnetuimpia lienevät Ateena ja Sparta. Antiikin helleeninen taide oli pitkälti rakennustaidetta ja kuvanveistoa. Maalauksia ei siinä mielessä kuin ne tänä päivänä tauluina ymmärrämme, vielä tehty. Maalaukset olivat osa maljakoiden ja rakennusten koristelua. Reliefejä kyllä veistettiin eivätkä patsaat ja rakennuksetkaan tiettävästi olleet täysin valkoisia kuten yleensä luullaan. Helleeniseltä kaudelta on löydetty paljon eri kokoisia kuros - ja kore -patsaita. Ne ovat veistettyjä mies- ja naishahmoja, joiden varsinainen tarkoitus on jäänyt taidehistorioitsijoille epäselväksi, mutta niitä on löydetty suhteellisen paljon. Ihmishahmoja käytettiin joskus rakennusten osina, karyatideinä.
Rakennustaide liittyi mittasuhdejärjestelmään, jonka perussuhde oli pylvään läpimitan suhde sen korkeuteen. Antiikin rakennukset ja varsinkin tyypillisesti kreikkalainen temppeli olivat arkkitehtonisesti suunniteltu huolellisesti ulkovaikutelmaltaan, sisätiloihin ei niinkään kiinnitetty huomiota.Temppelin sisällä oli pyhättö eli cella jumalankuvineen. Antiikin kulttuurissa tunnettin monia eri jumalia. Ateenan Parthenon lienee kuuluisin kreikkalainen temppelirakennus. Sen rakentaminen aloitetiin noin 450 eKr. Temppelin päätykolmio on monissa myöhempien aikojen rakennuksissa ja arkkitehtuurissa jäljitelty elementti.
Keskeisimmät pylväsjärjestelmät olivat doorilainen , joonialainen ja korinttilainen pylväsjärjestelmä. Doorilainen oli niistä kaikkein ”yksinkertaisin” ja korinttilainen akantuslehtikapiteelineen koristeellisin. Parthenonin temppeli on malliesimerkki doorilaisesta temppelistä. Arkkitehdit käyttivät monissa rakennuksissa pieniä korjailuja: pylväät eivät oleet aina tasamitan päässä toisitaaan ja suorista linjoista tehtiin hieman kaarevia. Näin rakennukset näyttivät katsojan silmälle hyvin suoralinjaisilta.
Roomalaisen uskonnollisen arkkitehtuurin edustaja on basilikakirkko , jossa oli pitkänomainen päälaiva ja sivulaivat, esihuone eli nartex sekä apsis. Alttaria kohden kuljettiin pitkin arkadien reunustamaa keskilaivaa , joka siis oli kaarten reunustama pitkänomainen käytävä. Roomalainen basilika edelsi varhaiskritillistä basilikaa. Kun tapahtui niin sanottu ”konstantinolainen käänne” eli keisari Konstantinus tunnusti kristinuskon, kirkkojen rakentaminen alkoi yleistyä ympäri koko Rooman valtakuntaa. Ne olivat basilikatyyppisiä pitkiä rakennuksia tai nyt myös pohjakaavaltaan keskeiskirkkoja. Pantheon oli omistettu monille jumalille nimensä mukaisesti. Antiikin roomalaiseen arkkitehtuuriin kuuluivat varsinkin kaaret ja holvit , joita nähdään Colosseumissa.
Rooma oli keisarivalta, joka ennen rappeutumistaan jakautui itäiseen ja läntiseen Roomaan. Itä-Rooman Bysanttiin eli Konstantinopoliin rakennettiin nopeasti - viidessä vuodessa (532-37) - Hagia Sofia kirkko, jonka ympärille on vasta myöhempinä islamilaisina aikoina lisätty minareetit. Alun perin se on kristillinen kirkko.
Nykypäivään ei ole säilynyt oikeastaan yhtään vaurioitumatonta rakennusta antiikin ajoilta. Mennyt loisto on saavutettavissa vain mielikuvituksen käyttämisen kautta. Sitä täydentävät kirjalliset kuvaukset menneen ajan taiteesta ja joidenkin teosten roomalaiset kopiot, joiden jäljentämisen tarkkuus ei ole historioitsijoiden tiedossa.