Poptaide

Poppia Amerikassa ja Englannissa

Taidesuunnan kehittymisestä

Pop-taidesuunta syntyi 1950-luvulla pääasiassa Englannissa ja Yhdysvalloissa. Samaan aikaan myös muissa Euroopan maissa alkoi esiintyä saman tyyppistä kehitystä taide-elämässä, minkä vuoksi pop-taiteella oli heti suotuisaa kannatusta kansainvälisessä taideyhteisössä.

Pop-taide erosi alusta lähtien muusta avantgardistisesta taiteesta siinä, että nyt pyrittiin tekemään esittävää ja realistista taidetta abstraktien ja suurelle yleisölle vaikeasti ymmärrettävän taiteen sijaan. Tälle olikin juuri nyt selvä tilaus, sillä taidesuunnasta tuli huomattavan suosittu ja tavallisiakin ihmisiä kiinnostava ilmiö.

Merkittävää poptaiteessa oli sen irrottautuminen perinteisistä taiteen aiheista. Popissa rikottiin taiteen ja urbaanin arkielämän mielikuvamaailman rajoja. Poptaiteilijoita inspiroi esimerkiksi sarjakuvat, aikakausilehdet, mainokset, tuotepakkaukset ja populaarikulttuuri ylipäätään: viihdemusiikki, elokuvat, radio sekä televisio. Poptaide nosti länsimaisen kulutuskulttuurin luomat hyödykkeet taiteen lähteeksi ja antoi sysäyksen niin pikaruokaloille kuin markkinavoimille taiteenmaailmassa.

Taidesuunta leviää Amerikkalaisessa kulttuurissa

Kubismissa vaikuttaneiden Duchampin veljesten ready-made-ajattelua jatkettiin poptaiteessa. Amerikkalaiset Robert Rauschenberg ja Jasper Johns toivat julki ajatuksen siitä, ettei mikään, mikä voidaan visuaalisesti havaita ei ole taiteilijan ulottumattomissa. Tätä huomiota noudattaen Rauschenburg alkoi yhdistää maalauksia ja todellisia käyttöesineitä taiteessa. Tämä ns. combine paintings lähestyi katsojan todellista maailmaa olemalla osaksi arkipäivän esimerkiksi kulutushyödyke. Tarkoituksena oli häivyttää arkielämän ja taiteen raja ja tehdä taiteesta jokapäiväiseen elämään kuuluva osa.

Tunnetuin poptaiteilija lienee Andy Warhol , jonka kuuluisimmat työt Campbell’s Soup ja Coca-Cola osoittivat tunnettujen kaupallisten merkkien soveltuvan myös taideteoksiin. Muita kuuluisia Warhollin töitä ovat mm. silkkipainotyönä tehty kuvasarja Marilyn Monroesta sekä dollarin seteleistä.

Arkipäiväisyys ei siis näkynyt pelkästään taiteen aiheissa, vaan myös materiaalina käytettiin halpoja ja helposti saatavia aineita kuten kanaverkkoja, säkkikangasta tai vaatekappaleita. Myös kipsi oli suosittua materiaalia.

Pop-taide jalkautuu Englantiin

Englantilaisen pop-taiteen suurin vaikuttaja oli Amerikan populaarikulttuuri, ei niinkään pop-taide. 1940-luvulla kuva- ja sanomalehdistä tehdyt kollaasit (Eduardo Paolozzi) aloittivat taiteen ja arkielämän lähestymisen ja vuosina 1952-1956 voidaan katsoa uuden taidesuunnan syntyneen. Tällöin taiteilijoista ja kriitikoista muodostunut ryhmä (Wilhelm Turnbull , Paolozzi, Richard Hamilton mm.) antoi teoksillaan ja ajatuksillaan kannatusta liikkeelle, josta pisti esiin nuorien taiteilijoiden halveksunta yläluokan kulttuuria kohtaan.

1960-luvulla pop-taide vahvistaa kannatustaan edelleen ennen kaikkea nuorien taiteilijoiden töissä. David Hockney , jota inspiroi mm. seinägraffitit, kuten monet muutkin taiteilijat yhdistelivät abstrakteja elementtejä eloisaan figuratiivisuuteen, mikä nosti pin-up-tytöt ja erotiikan teosten aiheeksi.

Muita tunnettuja pop-taiteilijoita olivat Christo (paketoidut veistokset todellisista esineistä), Pistoletto , ruotsalainen Öyvind Fahlström, César (kokoon puristetut autot) sekä ranskalainen Nouveaux Réalistes-ryhmä.