Performanssitaide
Mitä on performanssitaide?
Performanssitaide erottuu muista esittävistä taiteen lajeista monin tavoin. Sen tunnuspiirteitä on muun muassa se, että toteutus ei usein ole sidottu vain tiettyihin paikkoihin, mistä johtuu sen yhdistäminen katutaiteeseen ja mimiikkaan. Performanssi on yleensä lyhytkestoinen ja sisältö on jollain tavoin ajankohtainen. Esittävänä taiteena se ei ole koskaan täysin edellisen esityksensä kaltainen, vaan se muuttuu helposti yleisön ja esityspaikan mukaan.
Performanssiin liitetään usein mielikuva äänettömästä esityksestä ja kulissiksi mielletään minimalistinen lavastus. Tämä johtunee siitä, että performanssitaidetta esitetään usein julkisilla paikoilla kuten kadulla, rakennusten aulassa, metro- tai juna-asemilla, tavarataloissa tai kaupunkien aukioilla, jolloin kulissina toimii kunkin paikan oma arkkitehtuuri ja ympäröivä luonto tai liikenne. Performanssitaide onkin luonteva nähdä ihmisten arkielämää lähestyvänä taidemuotona, sillä pelkistetyimmillään se ei juurikaan vaadi muuta kuin esittävän taiteilijan.
Performanssitaiteen tarkoitus on usein pysähdyttää ihminen äärelleen. Sen teos saa aikaan erottumalla muusta ympäristöstä tai vetoamalla yleisöön tavalla, jolla sen ymmärretään tarjoavan jotain uutta ja kokemisen arvoista. Katuperformanssitaiteilija tekee tämän esimerkiksi käyttäytymällä normaalista poikkeavalla tavalla: kävelemällä penkin päällä edestakaisin huomattavan pitkän ajan tai viettämällä pitkän ajan julkiselle paikalle asennetussa lasisessa kopissa. Tällainen taide-esitys voi myös olla kantaa ottava, sen avulla halutaan kiinnittää ihmisten huomio johonkin tiettyyn esimerkiksi yhteiskunnalliseen epäkohtaan. Performanssitaiteella, kuten millä muulla taidemuodolla tahansa voi siis olla provokatiivinen tarkoitus.
Performanssitaiteen esitys on yleensä lyhyt kestoltaan verrattuna muihin esittäviin taiteisiin, kuten teatteriin. Sen ominaispiirteenä on myös interaktiivisuus yleisön kanssa. Taiteilija ottaa usein kontaktin yleisöön tai yhteen henkilöön yleisön joukossa, jolla toisinaan on esityksen kannalta oleellinen osa teoksessa. Aktiivisuuden muoto ja yleisön reaktiot muokkaavat teosta siinä määrin, ettei taiteilija itsekään voi aina tietää etukäteen mitä teoksessa tulee tapahtumaan. Tämä tekee performanssitaiteesta yllätyksellisen ja ainutkertaisen, se ei voi koskaan ilmetä täysin samanlaisena kertaa. Muuttumisen-tapahtuma on joskus koko teoksen tärkein elementti ja sanoma: taiteilija esittää samaa teosta päivä toisen jälkeen leikkaamatta esimerkiksi partaansa lainkaan ja vaihtamatta vaatteitaan. Parran kasvu muuttaa taiteilijan olemusta radikaalisti ja vaatteet likaantuvat, kastuvat, kuluvat jne., jolloin taiteilijan instrumentti – taiteilija fyysisenä hahmona – on erilainen ja vaikuttaa teoksen sisältöön.
Performanssiesityksellä ei aina ole tiettyä esitysaikaa. Taiteilija voi aloittaa teoksensa milloin haluaa, ja samoin yleisö voi osallistua teokseen vaikka kesken esityksen. Tämä on mahdollista esimerkiksi juuri katutaiteen kohdalla, mutta poikkeuksia luonnollisesti on.