Mitä on saattohoito?

Saattohoito on pitkälle edenneestä sairaudesta kärsivälle tarkoitettua, oireita lievittävää hoitoa. Sen toinen nimitys on palliatiivinen hoito. Terminaalihoidolla taas tarkoitetaan välittömästi kuolemaa edeltävää saattohoitoa. Saattohoitoa annetaan, kun aktiivinen sairauden parantamiseen tähtäävä hoito on päätetty lopettaa, eikä toivoa toipumisesta enää katsota olevan.

Saattohoidon päämääränä on kärsimyksen lievittäminen. Tärkeä osa saattohoitoa on sairauden oireiden helpottaminen. Kivun lievitysmenetelmät ovatkin kehittyneet viime vuosina nopeasti. Saattohoito ei kuitenkaan ole vain fyysisiin tuntemuksiin reagoimista. Yhtä tärkeää on henkinen tuki kuolemaan valmistautuvalle. Tarkoitus on auttaa potilasta elämään mahdollisimman aktiivisesti kuolemaansa asti. Hoidolla tuetaan myös potilaan läheisiä kohtaamaan kuolemaan liittyviä pelkoja. Saattohoidossa ollaan elämää suurempien kysymysten äärellä. On mietittävä, millainen on hyvä, ihmisarvoinen kuolema.

Suomessa laki potilaan asemasta ja oikeudesta määrää, ettei potilaalle voida antaa hoitoja vastoin tämän tahtoa. Yksi tapa käyttää itsemääräämisoikeuttaan on niin sanottu hoitotahto. Sillä tarkoitetaan vapaamuotoista hoitotestamenttia, jolla potilas ottaa etukäteen kantaa erilaisiin tilanteisiin ja hoitoihin. Potilaan itsemääräämisoikeutta on kunnioitettava saattohoidossa. Kuolevalla potilaalla on myös oikeus kuolla kotonaan tai muussa sellaisessa paikassa, jossa hän voi olla rakkaidensa läheisyydessä.

Saattohoitopäätös ja hoitosuunnitelma tehdään yhteisymmärryksessä potilaan ja hoitavan lääkärin välillä. Kun päätös on tehty, saattohoitoon hakeudutaan lääkärin kirjoittamalla lähetteellä. Saattohoitopotilaita hoidetaan useimmiten terveyskeskusten vuodeosastoilla, vanhainkodeissa, kehitysvammalaitoksissa, yksityisissä hoitoyksiköissä tai kotona. Erikoistuneita saattohoitokoteja – kuten Helsingin Pohjois-Haagassa toimiva Terhokoti –on Suomessa neljä. Käytännössä saattohoito voi merkitä asumista hoitoa antavan laitoksen osastolla, käyntejä päiväsairaalassa tai kotisairaanhoidon palveluita omassa kodissa.

Saattohoitoa on kehitetty omana terveydenhuollon alueenaan Suomessa vasta 1970-luvulta lähtien. Merkittävä askel otettiin 1982, kun silloinen lääkintöhallitus antoi ohjeet terminaalihoidosta. Nykyisin saattohoidon opetus kuuluu sekä lääkäreiden että hoitajien koulutukseen. Lääkäri- ja hoitohenkilökunnan lisäksi saattohoidon parissa työskentelee koulutettuja vapaaehtoistyöntekijöitä. Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta ETENE ry laati vuonna 2003 raportin saattohoidon eettisistä ja oikeudellisista kysymyksistä. Raportti löytyy ETENEn internetsivuilta osoitteesta http://www.etene.org/.