Suolistotulehdukset

Millaisia ovat lasten suolistotulehdukset?

Lasten yleisimpiä sairauksia hengitystietulehdusten ohella ovat suolistotulehdukset. Voidaan sanoa, että jopa puolet lapsista on kahden vuoden ikään mennessä sairastanut suolistotulehduksen ainakin kertaalleen. Kuitenkin pitää muistaa, että suolistotulehduksille ei ole olemassa tyypillisiä esiintymisikää, vaan niille ovat alttiita kaikenikäiset. Lapsen sairastuttua suolistotulehdukseen on varsin tavallista, että muutkin perheenjäsenet sairastuvat kukin vuorollaan.

Ripulitaudin aiheuttajat

Ripulitaudin aiheuttaa tavallisimmin virusinfektio. Yleisin aiheuttaja on rotavirus, joka seurauksena 1-3-vuotiailla lapsilla saattaa esiintyä kuumetta, oksentelua ja voimakasta ripulia. Viruksista myös adeno- ja kalikivirus aiheuttavat samanlaisia oireita, joten aina kyseessä ei ole kuitenkaan rotavirusinfektio. Näiden virusten aiheuttamat suolistotulehdukset jylläävät erityisesti talven aikana. Salmonella-bakteeri aiheuttaa ripulia niin ikään, mutta lapsilla salmonellan aiheuttamaa ripulia ei ole juurikaan tavattu. Joskus ulkomaan matkalla käynyt lapsi voi tosin sellaisen saada elimistöönsä siinä missä aikuinenkin. Pilaantunut ruoka tai vesi voivat aiheuttaa myös suolisto-oireita. Varsinkin kesäkuumilla tämä on hyvin yleistä.

Ripulitaudin leviäminen ja oireet

Ripulitartunnan saa yleensä kosketustartuntana, jolloin ripuliulosteesta käsiin joutuneet virukset siirtyvät lapselta muihin ihmisiin kosketuksen kautta. Ripuliulosteessa on paljon viruksia, eli tartunnanvaara on ilmeinen. Joskus ripulia sairastavan lapsen leluun on voinut jäänyt viruksia, jotka säilyvät elinvoimaisina jonkin aikaa muovisella pinnalla. Siten käsienpesuun tulisi kiinnittää ensisijaisen suurta huomiota, jotta ripulitaudin leviäminen estyisi. Kalikivirus leviää muun muassa ruuan ja juomaveden kautta, joilloin useimmiten ripulitaudista tulee valtaisiakin epidemioita. Ulkomaan matkoilla keittämättömät ruoka-aineet ovat yleensä syy niin sanotulle turistiripulille. Siksi olisikin suositeltavaa, että etelän lomilla lapset söisivät turvallisuussyistä ja ripulia ennaltaehkäisten vain keitettyä ruokaa.

Rotavirusinfektio alkaa tavallisesti kuumeella ja hengitystieoireilla. Pian taudinkuvaan astuu myös oksentelu. Lapsi saattaa oksennella parin päivän ajan, jonka jälkeen vuorossa on varsinainen ripuli. Ripuli saattaa jatkua pienillä lapsilla viikon verran ja joskus jopa kauemminkin aikaa. Kalikiviruksen aiheuttama suolistotulehdus alkaa oksentelulla ja jatkuu lievällä ripulilla. Molemmat oireet häviävät muutamassa päivässä. Adenoviruksen aiheuttama suolistotulehdus on oireiltaan niin ikään samanlainen kuin kahden edellä mainitunkin viruksen aiheuttamat taudit. Oireet voivat kuitenkin aina vaihdella hieman eri henkilöillä ja jopa saman perheen jäsenillä sama suolistotulehdus voi olla yhtä aikaa, mutta oireet voivat olla hieman erilaisia. Yleensä suolistotulehdukseen liittyy alussa jonkinasteinen vatsakipu ja ruoka ei maistu välttämättä ollenkaan.

Ripulipotilaan tilanneseuranta ja hoito

Kun lapsi sairastuu suolistotulehdukseen, alkaa ripuloida ja oksentaa, lasta hoitavan on tärkeää seurata, kuinka monta kertaa päivässä ripulia ja oksentelua esiintyy. Muutama oksennuskerta tai pari löysää ulostetta päivässä ei vaadi vielä kovin suuria toimenpiteitä. Neste- ja suolistotasapaino voivat kuitenkin häiriintyä pahoin kovin runsaan oksentelun ja vetisen ripulin takia. Juuri nestetasapainon säilyttämisen takia on oleellista valvoa, että lapsi nauttii nesteitä tarpeellisen määrän päivittäin. Ruokahaluhan saattaa olla hyvin heikko, eikä mikään ruoka pysy oksennustaudissa juuri sisälläkään, eli nesteitä on tarjottava sitäkin aktiivisemmin.

Lapsen virtsaamisen määrää on syytä tarkkailla, kuten myös painoa. Hyvin pienikokoisella lapsella painon äkillinen putoaminen oksentelun ja ripuloinnin seurauksena saattaa olla varsin vakavaa. Lääkärin puoleen olisikin syytä kääntyä ankaran taudin iskiessä melko välittömästi. Lapsen yleisvointi on melko lailla hyvä olotilan mittari. Jos lapsi leikkii normaalisti, on tautikin vielä varsin hyvin hallittavissa. Jos lapsi puolestaan vaikuttaa poikkeuksellisen väsyneeltä eikä jaksa puuhailla tavalliseen tapaan tai jos suu vaikuttaa kuivalta ja silmät näyttävät olevan hieman kuopalla, on parasta ottaa heti yhteys lääkäriin. Nestetasapaino voi olla tällöin jo pahasti häiriytynyt.

Suolistotulehduksen hoitoon ei ole olemassa lääkettä. Elimistö paranee tulehduksesta ajan kuluessa, aivan kuten virustaudeissa yleensäkin. Lasta hoitavan tärkeä tehtävä on siis huolehtia lapsen nesteensaannista. Ripuli ja oksentelu verottavat yleensä myös suolaa, jota on elimistössä. Apteekeista on saatavissa ripulijuomaa, Osmosal Novumia, jolla voidaan korvata menetettyjä suoloja ja palauttaa nestetasapainoa. Osmosalia saa apteekista ilman reseptiä. Osmosal-juoman pakkausohjeisiin on syytä kuitenkin perehtyä huolellisesti.

Normaalia juomaa ja nesteitä ei kuitenkaan pidä unohtaa, vaikka lapselle annettaisiinkin Osmosalia kaiken ohella. Ripulijuomalla on tarkoitus korvata vain taudin aiheuttamat nestemenetykset. Osmosalin maku on hyvin erikoinen sen sisältämien suolojen vuoksi, joten lapsi saattaa kieltäytyä juomasta sitä ja lasta hoitava joutuukin kovan paikan eteen yrittäessään houkutella pikku potilasta nauttimaan nesteen. Ripulia sairastavalle lapselle voidaan antaa melkein mitä tahansa ruokaa ja juomaa, mitä lapsi suostuu maistamaan. Erittäin maustettuja ruokia tai makeita juomia kannattaa kuitenkin välttää. Banaani ja muut hedelmät sekä kaikki maitotuotteet ovat suositeltavia. Mehu ja maito ovat hyviä nesteytyksessä. Jos lapsi on yhä rintamaidon varassa, häntä kannattaa imettää usein. Nesteiden määrä pitää siis suhteuttaa siihen, kuinka paljon lapsi oksentaa tai ripuloi päivän aikana.

Nestemääristä sanottakoon lyhyesti, että 5 kg painavan lapsen tulisi juoda nestettä 5 dl, 7 kg painavan lapsen 7 dl, 10 kg painavan lapsen 10 dl, 12 kg painavan lapsen 11 dl, 15 kg painavan lapsen 12 dl, 20 kg painavan lapsen 15 dl ja 25 kg painavan lapsen 16 dl ja niin edelleen. Jos lapsi ei huoli nestettä suosituksen mukaista määrää vuorokaudessa, olisi paras ottaa yhteyttä lääkäriin ja keskustella hoidon jatkotoimenpiteistä. Nestettä saa toki antaa suositusrajoja enemmänkin, jos juotava tuntuu lapsella suinkin maittavan.

Ripulitaudin ja oksentelusta kärsineen lapsen ruokahalu saattaa olla kadoksissa pitkään vielä taudin jo päätyttyä ja jätettyä elimistö rauhaan. Oksentelu itsessään on saattanut aiheuttaa lapsella ikäviä ja jopa pelottavia tuntemuksia, jotka aiheuttavat huomattavia vastareaktioita, kun ruokaa yritetään tarjota heti taudin loputtua. Vanhemman ei kannata kiirehtiä ruuan antamisessa tuputtamalla ruokaa vastentahtoisesti. Kun tauti on kokonaan selätetty ja elimistö kunnossa, lapsi alkaa kyllä syödä taas normaaliin tapaan. Itse asiassa on mahdollista, että lapsi syö menettäneet grammat ja kilot takaisin hyvinkin pian jopa kaksinkertaistamalla ruoka-aikoinaan ruoka-annoksiaan joidenkin päivien aikana taudin loputtua.

Tärkeää on siis edelleenkin huolehtia, että nesteiden saanti jatkuu joka tapauksessa normaalina ja toipuminen etenee näin hyvää vauhtia. Alkuvaiheessa pikku potilaan olleessa juuri toipumassa onkin ehkä hyvä tarjota edelleen niitä ruoka-aineita, jotka yleensä maistuvat lapselle erittäin hyvin ja jotka hän siten kelpuuttaa syödäkseen myös tässä vaiheessa.

Lääkärin luona

Ripulipotilas olisi syytä viedä heti lääkäriin, jos lapsi on sairastunut voimakkaaseen suolistotulehdukseen ja hän on iältään alle puolivuotias. Myös silloin, jos ripuli ja oksentelu on yhtämittaista ja tuntuu vaikuttavan lapsen yleiseen vointiin huomattavasti – lapsi on poikkeuksellisen väsynyt, korkeassa yli 39 asteen kuumeessa ja paino tuntuu laskevan – lapsen olisi syytä käydä lääkärin luona arvioitavana. Jos lapsi on ollut ulkomaan matkalla ja ripulioireet ovat alkaneet matkan kestäessä tai heti sen jälkeen, on lääkärikäynti niin ikään paikallaan.