Miten kirjoitetaan lainasanat?

Vierassanat tai lainasanat tarkoittavat suomen kieleen lainattuja sanoja. Ne ovat mukautuneet eri tavoin suomeen. Lainasanat siis ovat siis osa kielen varastoa, mutta on vältettävä liiallista lainaamista. Jos suomen kielessä on hyvä käytössä oleva vastine vieraskieliselle sanalle, on suositeltavaa käyttää tätä, esimerkiksi tulostin (vrt. printteri).

Yleislainat

Vanhimmat sanat, eli yleislainat, ovat kieleen täysin mukautuneita. Tavallisesti kielenkäyttäjä ei edes tunnista niitä vieraiksi, esimerkiksi sanoja kahvi, lusikka ja saippua. Näiden kirjoittamisessa ei ole yleensä ongelmia.

Sitaattilainat

Sitaattilainat eivät ole suomenkielisiä sanoja, vaan vieraskielisiä sanoja, mutta joita suomen kielessä kuitenkin käytetään. Tavallisimpia ovat erisnimet, mutta joukossa on myös muita sitaattilainoja. Osa näistä on uusia, jotkut taas ikivanhojakin ilmauksia, joille ei ole vakiintunut suomenkielistä vastinetta, esim. pro gradu, college, ex libris. Näiden sanojen taivuttaminen, eli päätteiden liittäminen näihin, voi olla hankalaa.

Jos sana päättyy vokaaliin, pääte tulee suoraan sanaan, esimerkiksi Voltairea, collegeen. Jos sana loppuu konsonanttiin, yhdistetään pääte usein sidevokaalilla i sanaan, esimerkiksi Wienissä, Dublinista, Versaillesia. Päätteet kirjoitetaan takavokaalisina, eli käytetään kirjaimia a, o, u, eikä siis käytetä etuvokaaleja ä, ö, y, vaikka lausuttaessa äännettäisiinkin sana etuvokaalisena.

Erikoislainat

Erikoislainat muistuttavat suomen kielien sanoja sikäli, että ne äännetään samoin kuin kirjoitetaan. Niissä on kuitenkin kielellemme vieraita äänteitä, kuten b, g, f tai vieraita äänneyhtymiä. Näiden kirjoittamiselle on oma sääntöjen joukkonsa, mutta esimerkiksi vokaalin pituus sanan ensimmäisessä tavussa (esim. a vai aa) on opeteltava sanakohtaisesti. Esimerkiksi sanat leegio, fuuga, gaala, oodi, liila kirjoitetaan pitkällä vokaalilla, kun taas sanat laser, bonus, virus, tabu kirjoitetaan lyhyellä vokaalilla.

Sanan loppuosassa on yleensä pitkä vokaali, esim. intiimi, moduuli, kamiina, kemikaali, naiivi. Vokaali kirjoitetaan pitkänä myös, jos sitä seuraa - beli-, -beri- , tai - deri- pääte, esimerkiksi makaaberi, siideri, variaabeli. Tästä poikkeuksena ovat sanat desibeli ja berberi. Myös io -päätteen edellä on yleensä pitkä vokaali, esim. akvaario, inspiraatio, instituutio.

Sanan loppuosan vokaali on lyhyt, jos vokaalin jälkeen tulee b, d, f tai g , esim. preludi, filosofi, katastrofi, kollega. Myös -oli, -omi, -oni, -ori tai -ovi -loppuisissa sanoissa viimeisen tavun vokaali on lyhyt, esimerkiksi sanoissa makaroni, symboli, ekonomi. Jos sana loppuu -itio tai - isio , edeltävä i tai o kirjoitetaan lyhyenä, kuten sanoissa televisio, krematorio, traditio, konservatorio. Vokaali on aina lyhyt -ia päätteen edellä, esim. Armenia, Skandinavia, evankelia.

Muuta huomattavaa

Kun k, p, t tai s esiintyy sanan keskellä, se kirjoitetaan yhdellä konsonantilla, esimerkiksi sanoissa hierarkia, Baltia, epiikka. Mutta jos sanassa on suomalainen sananloppu, kuten -i, -inen, -lainen , äänne kirjoitetaan kahdella konsonantilla, kuten hierarkkinen, balttialainen, eeppinen.

Koska suomen kielessä on vain yksi s -kirjain, on vieraskielisten s -kirjainten merkintä usein ongelmallista. Suhu- s voidaan merkitä joko š- kirjaimella tai sh -kirjainyhdistelmällä. Useissa sanoissa suhu- s voidaan korvata myös tavallisella s -kirjaimella, esim. sampanja, sekki, sampoo, fetissi. Joihinkin englannista lainattuihin sitaattilainasanoihin on vakiintunut sh -yhtymä, esim. shakki, show.

Erikoisemmista kirjaimista x muutetaan yleensä aina ks -yhtymäksi, esim. faksi, luksus. Erisnimissä x säilyy. Ph- ja th -kirjainyhdistelmät korvataan yleensä f :llä ja t :llä. Q -kirjain korvataan yleensä kv -kirjainyhdistelmällä.

Analyysi-sanan taivutus tuottaa monelle päänvaivaa. Onko oikea muoto analyysiä/analyysia? Molemmat ovat oikein. Sellaisten vierassanojen pääte, jossa e, i tai y on ennen sananloppua, pääte voidaan kirjoittaa etu- tai takavokaalisena. Muuten suomen vokaalisointumäärää päätteen, eli takavokaalien (a, o, u) jälkeen myös pääte on takavokaalinen.