Julkisuutta karttava kirjailija
Huovinen on julkaissut nelisenkymmentä teosta. Hänen esikoisteoksensa oli vuonna 1950 ilmestynyt novellikokoelma Hirri. Huovisen henkilöhahmoista nimekkäin on omaperäinen kainuulaismietiskelijä Konsta Pylkkänen, jonka ensiesiintyminen oli Havukka-ahon ajattelijassa (1952). Pylkkäsen tuoreimmat pohdiskelut tarjoiltiin lukijoille syksyllä 2004 ilmestyneessä kirjassa Konsta Pylkkänen etsii kortteeria.
Huovinen on teoksissaan tarttunut lukuisiin teemoihin aina Josef Stalinista ja pörssikeinottelusta missikisoihin ja ruokavarastoja talven varalle hamstraaviin pohjoisen miehiin. Symboliikkaa käyttävälle satiirikolle ominaisesti hän virittelee tuotannossaan absurdeja mielikuvia. Hitleriä parodioivan Veitikan alkusanoissa Huovinen kehottaa meitä nauramaan hulluille pedoille ajoissa ennen kuin kauheudet pääsevät tapahtumaan, ja pasifistisessa Rauhanpiipussa kyytiä saa maailman johtajien sotaintoilu. Lempeästä purevaan vaihtelevan huumorin keinoin Huovinen luo ajan ja ympäristön, joissa melkein mikä tahansa on mahdollista. Kirjailija tunnetaan myös Pohjolan karun luonnon kuvauksistaan.
Huoviselle on myönnetty työstään monia palkintoja. Niiden joukossa ovat Kalevi Jäntin palkinto (1951) esikoisteoksesta Hirri sekä kolme Valtion kirjallisuuspalkintoa. Vuonna 1984 kirjailija sai valtion tiedonjulkistamispalkinnon teoksestaan Puukansan tarina.
Veikko Huovinen promovoitiin filosofian kunniatohtoriksi vuonna 1983 Oulun yliopiston luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi vuonna 1999 suomalaisen kirjallisuuden saralla tehdystä työstä. Hänen työtään on kartoitettu kirjallisuudentutkimuksessa laajalti ja hänestä on kirjoitettu kaksi kirjaa: Arto Seppälän Ajatus on hiirihaukka: Veikko Huovinen, humoristi (1975) ja Tero Liukkosen kirjoittama Veikko Huovinen: kertoja, veitikka, toisinajattelija (1997). Useita Huovisen teoksia on myös käännetty muun muassa viroksi, kroaatiksi, puolaksi, saksaksi, venäjäksi ja englanniksi.Veikko Huovisella on maine julkisuutta karttavana kirjailijana, ja hän on itse luonnehtinut itseään hiljaiseksi ja vetäytyväksi. Harvakseltaan annetuissa henkilöhaastatteluissa hän on kertonut vierastavansa luokittelua minkään aatteen tai kirjallisen tyylilajin kannattajaksi.Toisinajattelijana hän on kieltäytynyt asettumasta ulkopuolelta tarjottujen määritelmien muokattavaksi.
Tuotanto
- Hirri, novelleja suurista metsistä (WSOY 1950)
- Havukka-ahon ajattelija (WSOY 1952)
- Ihmisten puheet (WSOY 1955)
- Rauhanpiippu (WSOY 1956)
- Hamsterit (WSOY 1957)
- Siintävät vuoret (WSOY 1959)
- Konstan Pylkkerö (WSOY 1961)
- Kylän koirat (WSOY 1962)
- Kuikka (WSOY 1963)
- Talvituristi. (WSOY 1965)
- Lemmikkieläin. Fantasia ihmisistäni. (WSOY 1966)
- Lyhyet erikoiset (WSOY 1967)
- Mikäpä tässä (WSOY 1969)
- Tapion tarhat. Metsäpoliittista tarkastelua. (Otava 1969)
- Lampaansyöjät. Suomalainen reippailutarina. (WSOY 1970)
- Veitikka. A. Hitlerin elämä ja toiminta. (WSOY 1971)
- Rasvamaksa (WSOY 1973)
- Pylkkäs Konsta mehtäämässä ja muita erätarinoita, kuvat Hannu Taina. (Otava 1975)
- Humusavotta. Kirjailijan päiväkirja 1974 – 75. (Otava 1976)
- Kainuun kuvia, kuvat Jorma Komulainen, Helsinki 1976
- Ronttosaurus (Otava 1976)
- Lentsu. Kertomus suomalaisten räkätaudista, romaani, Otava 1978
- Koirankynnen leikkaaja (Otava 1980)
- Suomen saloilla. Kertomuksia ja perimätietoa savotoilta ja uittopurojen varsilta, Helsinki 1981
- Ympäristöministeri. Ekotarinoita. (Otava 1982)
- Puukansan tarina (Otava 1984)
- Seitsemän sinisen takana. Kuvakirja Sotkamosta. Kuvat Eero Kemilä, (Otava 1986)
- Matikanopettaja. Littlejuttuja eri aihelmista (Otava 1986)
- Joe-setä. Aikalaisen kertomuksia Josef Stalinista (WSOY 1988)
- Kasinomies Tom (Otava 1990)
- Kukuskat (WSOY 1993)
- Pietari Suuri hatun polki (WSOY 1995)
- Porsaan paperit, eläinaiheiset erikoiset (WSOY 1999)
- Sinisilmäinen ohjus (WSOY 2003)
- Konsta Pylkkänen etsii kortteeria (WSOY 2004)
Näytelmiä
- Tiikeri ja leijona, Helsingin Kansallisteatteri 1961
- Oltaiskos kultia, Tampereen Teatteri, 1974
Kokoomateoksia
- Vapaita suhteita. Valitut erikoiset. (WSOY 1974)
- Lohkaisuja, toimittaneet Mauri Auvinen ja Jouni Hirvaskero (Otava 1979)
- Kootut teokset 1 – 10 (WSOY 1984 – 86)
- Pirunkalan leuat. Ajatuksia sodasta ja loistavista voitoista. (WSOY 1991).
- Naiset on kultia. Kootut naistarinat. (WSOY 1996)
- Viime talvi (WSOY 1998 )
- Kolme viiksiniekkaa, mahtimiestrilogia (WSOY 2003)
- Bakulainen pahlava 1-2. Lyhyitä erikoisia (WSOY 2005)
Muistelmateos
- Muina miehinä (WSOY 2001)