Renessanssikausi
Renessanssiarkkitehtuurin uudet ihanteet
Renessanssikauden arkkitehtuuri yhdisteli antiikin muotokieltä viriävään humanistiseen ajattelutapaan. Antikvarianismi oli muodissa ja se merkitsi katsetta antiikin aikaa kohden myös rakennustaiteessa. Antikvarianismia siivittivät antiikin ajan teoslöydöt Roomassa. Renessanssin ihanteisiin kuului ihmisen ja maailmakaikkeuden eli kosmoksen välinen yhteys, joka tuotiin filosofiana esiin muun muassa rakennusten mittasuhteissa. Ihmisvartalon keskinäiset suhteet olivat monasti niissä perustana.
Renessanssikaudella Italian pikkuvaltiot kilpailivat keskenään ja rakennustaide oli niin hallitsijoiden, paavien kuin varakkaiden sukujenkin tapa esittää etevämmyyttä, vaurautta ja suuruutta. Hallitsijat koristelivat ja rakennuttivat julkisia rakennuksia, varakas väki kaupunkipalatseja ja maaseutuvilloja ja paavit kirkkoja. Rooman Pietarinkirkon kupoli on Michelangelolta tältä aikakaudelta. Medicit ja Sforzat ja Pittit olivat eräitä varakkaita ja merkittäviä sukuja. Paavit saattoivat viettää kirkonmiehille sopimatonta huikentelevaista elämää. Kyse oli kuitenkin mesenaateista , taiteensuosijoista, jotka taidetta tilaamalla edistivät sitä samalla.
Filippo Brunelleschin Löytölastenkoti eli Ospedale degli Innocenti tunnetaan ensimmäisenä renessanssimuotoja ja aiheita edustavana rakennuksena. Donate Bramanten pyöreä ja pylväitä käyttävä Tempietto edustaa esimerkillisesti täysrenessanssin ihanteiden mukaista rakennusta. Andrea Palladio tutki antiikin rakennuksia ja julkaisi arkkitehtuurikirjoja ja hänen arkkitehtuuristaan puhutaan ”palladiolaisena” arkkitehtuurina. Palladion tunnetuimpia rakennuksia on Villa Rotonda. Michelangelo oli aikanaan paitsi kuvataiteilija ja kuvanveistäjä, myös arkkitehti. Hän osallistui Pietarinkirkon ja varsinkin sen kupolin suunnitteluun.
Renessanssikauden loppupuoli on nimetty manierismin kaudeksi, jolloin arkkitehtuurissa seinäpinnat alkoivat muuntua liikevaikutelmaa tavoitteleviksi. Manieristinen rakennus ei ole enää niin järjestelmällisesti sidottua kuin täysrenessanssin muodot, vaan vapaampaa. Manierismi tavoitteli osittain myös vaikutelmia. Manierismin kaudella otettiin tähän keinoksi käyttöön uusia tapoja jaotella, koristella tai rustikoida ulkoseinien pintoja. Rustikointi merkitsee tapaa, kuinka seinän muurauskivet asetellaan ja pinnoitetaan. Seinäpinnan jako oli nyt kaiken kaikkiaan vapaampaa ja leikkisämpää kuin esimerkiksi verrattuna täysrenessansiin Tempiettoon.