Suomeen saadaan yliopisto
Turun akatemia perustettiin kuninkaallisen valtaneuvoston antamalla asiakirjalla 26.3.1640. Auran akatemian vihkiäisiä vietettiin 15.7.1640. Suomen ensimmäisen yliopiston aloittaessa toimintansa siihen kuului 4 tiedekuntaa, 11 professoria ja noin 200 ylioppilasta.
Taustaa
Turussa oli ennen yliopistoa toiminut jo katedraalikoulu, joka muutettiin 1630 lukioksi. Kehittyvän keskushallinnon vuoksi maa tarvitsi yhä enemmän päteviä virkamiehiä, joiden koulutus ei Suomen silloisilla oppilaitoksilla ollut riittävää. Maamme korkeimmat viranhaltijat halusivat lukion muuttamista yliopistoksi ja Suomen silloinen kenraalikuvernööri Per Brahe oli hyvin suopea ajatukselle. Brahen vahvalla myötävaikutuksella valtaneuvosto suostui yliopiston perustamiseen Turussa.
Puhdasoppisuuden ja suurvalta-ajan tarpeet
Turun akatemialle myönnettiin hallinnollinen autonomia ja oma tuomiovalta. Ajan hengessä yliopiston ensisijaiseksi tehtäväksi määriteltiin opettaminen ja kouluttaminen. Uusien asioiden opettamista ei pidetty suotavana, koska sen katsottiin horjuttavan vallitsevaa järjestystä. Kopernikuksen aurinkokeskeinen maailmankuva hyväksyttiin vasta 1700-luvulla.
Tiedekunnista tärkein oli teologinen, jonne pappien koulutus keskitettiin. Puhdasoppisuuden hengessä pappistutkinto oli vaativa ja vanhatestamentillisen kristillisyyden arvoja ei sopinut kyseenalaistaa. Rehtori Eskil Petrius kirjoitti Suomen kieliopin ja kaunopuheisuuden professori Mikael Wexenius laati puolestaan ensimmäisen yleisesityksen Suomen historiasta.
Humanistisista tieteistä suurimpaan arvoon nousi historia, jota käytettiin saavutetun suurvalta-aseman pönkittämiseen. Luomalla valtakunnalle maineikas menneisyys pyrittiin perustelemaan politiikkaa, jolla palautetaan vanha mahtiasema. Tunnetuin suurvalta-ajan suomalaisista historiankirjoittajista on Daniel Juslenius (1676 - 1752). Väitöskirjassaan Aboa Vetus et nova (Vanha ja uusi Turku, 1700) Juslenius sepitti Suomelle mahtavan muinaisen menneisyyden. Myöhemmin hän julkaisi suomalaisen sanakirjan (1745), jolla oli suurempi tieteellinen merkitys.
Hyödyllistä ja merkittävää tutkimusta
Turun akatemian perustamista voidaan pitää merkittävänä taitekohtana Suomen kulttuurihistoriassa, vaikka sillä ei ollutkaan virkamieskunnan rakenteeseen lopulta ratkaisevaa merkitystä. Isoviha keskeytti yliopiston toiminnan, joka jatkui vasta 1722. Teologinen tiedekunta oli edelleen tärkein, mutta virkamiesten koulutus lisääntyi. Hyödyn aikakauden hengessä tieteenharjoitukseen alkoi vaikuttaa myös kriittisyys, kokemusperäisyys sekä halu saada yleistä kehitystä edesauttavaa tietoa.
Myöhemmin 1700-luvun lopulla alkoi voittaa ns. uushumanismi, jonka tunnetuin edustaja on Henrik Gabriel Porthan (1739 – 1804). Porthan oli laaja-alainen tiedemies, joka tutki maantiedettä, historiaa, kansanrunoutta ja kansanperinnettä. Hän hallitsi kuitenkin lähdekritiikin ja pyrki luomaan pohdiskelevia, analyyttisia esityksiä kansamme vaiheista. Porthania on kutsuttu Suomen historian isäksi.
Autonomian ajan alettua akatemia jatkoi toimintaansa Venäjän keisarin alaisuudessa. Turun palo (1827) turmeli kuitenkin yliopiston niin pahasti, että se päätettiin siirtää maan uuteen pääkaupunkiin Helsinkiin.