Tulenkantajat 1920 - 1930 -lukujen näkyvä taiteilijaryhmä
Luovuuden palava vimma ajoi taiteilijoita Suomesta ulos Eurooppaan 1920-luvulla. Maailman keskusten elämän syke, autot, asvaltti, jazz ja värikylläinen eksotiikka houkuttivat etenkin runoilijoita ja kirjailijoita. Pariisista vaikutteita imivät mm. Mika Waltari ja Olavi Paavolainen. Uuden urbaanin ajan ylistystä on mm. kirjailijoiden yhdessä julkaisemassa teoksessa Valtatiet (1928). Samaa teemaa jatkavat Paavolaisen teos Nykyaikaa etsimässä ja Waltarin Suuri illusioni. Teosten kantavina teemoina ovat kaupunki, nopea liike, tulevaisuuden uudet ihanteet, mutta toisaalta myös unelmat, haaveet ja kaipaus.
Suurkaupunkien sykkeen ohella Tulenkantajien keskeiseksi paikaksi kehkeytyi Karjalan Kannas, johon Pietarin läheisyys loi kansainvälistä tunnelmaa. Useat Tulenkantajiin kuuluneet taiteilijat, Olavi Paavolaisen lisäksi mm. Ilmari Pimiä ja Unto Seppänen, olivat kotoisinkin Kannakselta. Kannaksella vietettyjen ”inspiraatiopäivien” tuloksena ilmestyi mm. Tulenkantajien yhteinen antologia Hurmioituneet kasvot.
Runoilijoille Kannaksesta muotoutui tärkeä keskus Raivolassa eläneen Edith Södergranin myötä. Lähellä Södergrania olivat mm. Katri Vala, Uuno Kailas ja Hagar Olsson. Uuno Kailaan kääntämä Södergranin runojen kokoelma oli ensimmäinen Tulenkantajien kustantama kirja.
Eksoottisia haaveita
Kaukainen maa, eksoottinen värikylläisyys kuvastivat 1920-luvun Tulenkantajien kaukokaipuuta. Kaukokaipuuta siivitti osaltaan vuonna 1922 löydetty faarao Tutankhamonin hauta aarteineen. Tästä alkoi mm. Mika Waltarin kiinnostus Egyptin historiaan.
Ajan runot olivat toisinaan suorastaan ylitsepursuavan visuaalisia väreineen ja kaukomaiden kaipuineen. Ajan tyypillisiä runoilijoita olivat mm. Katri Vala ja Elina Vaara. Arvi Kivimaa, P. Mustapää ja Yrjö Jylhä olivat myös ajan huomattavia runoilijoita.
Lähellä Tulenkantajia oli myös säveltäjiä ja kuvataiteilijoita. Uuno Kalmin musiikissa on mm. koneromantiikan vaikutteita. Taidemaalari Väinö Kunnas maalasi värikylläisiä kaupunkikuvien lisäksi Tulenkantajien muotokuvia.
Aika ja aatteet
1920-luvulla aika oli otollinen uusille aatteille. Kansainvälistyminen, teollisuuden kasvu, sotien välinen uuden aikakauden alku innoittivat taiteilijoita, jotka pitivät tunnuslauseenaan ”Ikkunat auki Eurooppaan”. Sotien välinen ja etenkin 1920-luvun tunnelma oli iloinen ja tulevaisuuteen uskova.
1930-luvun poliittinen ilmapiiri murensi vähittäin Tulenkantajien tulevaisuudenuskoa. Lopulta sota-aika toi muassaan uudet aatteet ja ihanteet. Kiinteänä ryhmänä Tulenkantajat eivät enää toimineet.