Marx ja ekologia
Mikä oli Marxin oma suhde luontoon?
Kustannusyhtiö TA-tieto Oy
ja Demokraattinen Sivistysliitto ry
Helsinki 2001, 208 s.
Jukka Heiskanen, Timo Järvikoski, Heikki Vuorinen, Ville Lähde, Pertti Honkanen, Maija Hakanen ja Pertti Multanen pohtivat kukin artikkeleissaan, oliko Karl Marxilla olennaista sanottavaa, tai jopa ennusteita, meidän päiviemme ympäristökysymyksistä.
Marx on tunnettu ja tutkittu ajattelija. Hänen luontokäsityksensä on kuitenkin jäänyt yllättävänkin vähälle huomiolle. Jukka Heiskasen toimittama teos paljastaa, että Marx on yhä edelleen ajankohtainen juuri ekologisten teemojensa vuoksi.
Mikä oli Marxin oma suhde luontoon? Marx tuntuu tunnustavan, että työnteko väkisin muuttaa ihmisen luontosuhdetta. Työ on ikään kuin ihmisen ja luonnon välissä, erottaen ihmisen väistämättä muusta luonnosta. Kyky tehdä työtä tekee ihmisestä herran ja luonnosta orjan. Toisaalta Marxin perinteisenä huolenaiheena oli juuri työläiset, jotka orjuutetaan samoin kuin vaikkapa hevonen sen ajan ”autona”, vetojuhtana.
Marxismin ydinkäsite ihmisen suhteessa luontoon on epäilemättä ”vieraantuminen”. Luonnosta vieraantuminen on aikamme markkinatalouden suurin synti. Luontoa kohdellaan ”toisena”, jonakin, mitä ihminen ei ole unohtaen ihmisen perimmäinen riippuvuus luonnosta.
Marxismissa luonto ei ole arvoton tai arvovapaa kuten aikamme moderni kapitalistinen tiede on pitkälti esittänyt. Luonto on Marxille olennaisesti käyttöarvojen lähde. Jotkut marxismin kannattajat ovat jopa esittäneet, että luonto on ylipäänsä arvojen lähde.
Kommunismi olisi tila, jossa ratkeaisi myös ihmisen luonnosta vieraantuminen. Kapitalismin sisäiseen logiikkaan kuuluu pyrkimys luoda ihmisille jatkuvasti uusia tarpeita, joita sitten tyydytetään myymälle heille uusia tuotteita. Tämä lisää väistämättä ympäristöön kohdistuvaa painetta. Mitä enemmän tuotetaan tavaraa, sitä suurempi energian ja luonnonmateriaalien käyttö on.
Kapitalistisen maanviljelyn järjettömyys perustuu kaupungin ja maaseudun vastakkainasetteluun. Kommunismissa puolestaan toteutuu ekologia. Mikä otetaan maasta, kuuluu takaisin maahan. Maa on hyvinvoinnin äiti.
Hyvänä esimerkkinä luonnosta vieraantumisesta kirjassa on Thamesin likaaminen 1800-luvulla: Kapitalismi likaa Thames-joen ulosteillaan. Lontoolaisten ulosteet johdettiin jokeen ja joki tietenkin saastui. Marxin mukaan se mikä luonnosta otetaan pitää sinne myös palauttaa. Keinolannotteiden käytön sijasta ihmisten ulosteet tulisi siis palauttaa takaisin peltoon. Keinolannoitteet lisäävät luontoon kohdistuvaa energia- ja materiaaliriistoa täysin tarpeettomasti.
Kapitalismi ei ole poistanut köyhyyttä, eriarvoisuutta eikä ratkaissut ympäristöongelmia. Pitäisikö kommunismille antaa edes mahdollisuus yrittää, pohtivat kirjan tekijät.