Minkki

Minkki on petoeläin kuten muutkin näätäeläimet ja se on todennäköisesti läheisempää sukua näädälle kuin vesikolle tai hillerille, joita se puolestaan ulkomuodoltaan muistuttaa enemmän. Minkki elelee kaikenalisten vesien äärellä. Sen sopeutumisesta vesielämään kertoo muun muassa sen tuuhea ja kiiltävä turkki, jonka alusvilla estää veden kulkeutumisen ihoon asti. Vesieläinten tavoin sen turkki näyttää märältä vedestä noustuaan, mutta itse asiassa vain sen päällyskarvat ovat kastuneet.
Minkki elää yksinään eikä välitä lajitovereidensa seurasta. Se kokee ne vain kilpailijoiksi, jotka voivat viedä sen saalistuspaikan. Kiima-aika on luonnollisesti poikkeus: silloin urokset ja naaraat eivät ole toisilleen vihamielisiä ja uroksen alueella saattaa asua yksi tai useampikin naaras. Naaraat pysyttelevät toisistaan erillään, mutta uros vierailee usein kunkin luona. Urosminkin alue voi olla jopa 800 hehtaarin kokoinen, josta 2-5- kilometriä on rantaa. Naaraiden elinpiiri on useimmiten 8-20 hehtaarin kokoinen, minkä vuoksi uroksen alueella ne voivat nauttia omasta rauhastaan. Minkki merkitsee oman alueensa voimakkaan hajuisella eritteellä.

Minkin pesä sijaitsee useimmiten muutaman metrin päässä puron, lammen, meren tai järven rannasta. Maanpinnalle johtavia suuaukkoja on yleensä yhdestä viiteen, vaikka veden alle pesästä ei johda suoraan yhtään tunnelia. Käytävän perällä oleva pesäkammio ei ole suuri, vain noin 15 senttiä leveä ja 25 senttiä pitkä, soikean muotoinen. Pehmusteena on heiniä ja kuivia lehtiä sekä mahdollisesti karvoja tai höyheniä. Minkin kantoaika on 39-78 vuorokautta riippuen päivän pituudesta ja paritteluiden määrästä. Minkillä on niin sanottu viivästynyt sikiönkehitys, joka tarkoittaa sitä,että hedelmöittynyt munasolu jakautuu alkiorakkulaksi, minkä jälkeen kehitys pysähtyy vaihtelevan pituiseksi ajaksi. Poikaset syntyvät huhti-toukokuussa ja pesueen koko on 2-10. Minkin pennut syntyvät karvattomina ja painavat vain noin 10 grammaa. Niiden korvat ja silmät avautuvat vasta noin kuukauden ikäisinä, vaikka muuten kasvuvauhti on huimaa. pennut vieroitetaan 5-6 viikon ikäisinä ja seitsemännellä viikolla ne lähtevät pesästään ja alkavat saalistaa itse. Urospennut lähtevät omille teilleen syksyllä, mutta naaraat jäävät pesään pidemmäksi ajaksi, joskus jopa seuraavaan kevääseen saakka.

Minkki on hyvä uimari ja voi sukeltaa jopa 5-6 metrin syvyyteen ja pystyy uimaan siellä 30 metrin matkan. Se ui potkimalla takajaloillaan ja usein sillä on selkä näkyvissä pinnan päällä. häntää se ei käytä uidessaan avuksi. Keskimääräinen uintinopeus on 46 senttiä sekunnissa ja saalistaessaan syöksymisvauhti voi olla jopa 54 senttiä sekunnissa. Minkki näkee harvoin nälkää, koska se ei ole liian nirso ruokansa suhteen, jolloin saaliiksi kelpaavia pikkueläimiä on riittävästi. Ruokavalio kuitenkin vaihtelee jonkin verran sekä vuodenaikojen että alueen mukaan. Talvella pääasiallinen ruokavalio muodostuu kalasta kun taas keväällä ja syksyllä se saalistaa sammakkoeläimiä. Myös jyrsijät, linnut ja niiden munat, hyönteiset ja matelijat kuuluvat sen ruokalistalle.