Eläinten tietoisuus?
Eläinten tietoisuuden tutkimuksen kehitys
Eläimen olemusta ja tietoisuutta on tutkittu vuosituhansia, hyvin erilaisin metodein. Eläintutkimuksen historiaan voi tarttua muun muassa tutkimalla eri aikojen eläinkäsityksiä. Karkeasti jaettuna voidaan erottaa viisi eri aikakautta ja viisi eläinkäsitystä. Luonnonfilosofian aikana eläinkäsitys oli animistinen eli eläimellä oli sielu. Keskiajalla eläintä pidettiin moraalisesti vastuullisena olentona. Uusi luonnontiede esitteli mekanistisen eläinkäsityksen. Nykyaikana eläimiä pidetään ennen kaikkea biologisina olentoina, vaistojen ohjaamina organismeina. Eläinten oikeuksia puolustavat toivovat, että tulevaisuudessa eläimiä pidettäisiin ensisijaisesti kärsivinä olentoina, itseisarvoisina subjekteina, jolloin eläinkäsitys olisi sentientistinen eli tuntemisen kykyyn perustuva. Lisäksi on monia muita käsityksiä, ja totuus tavoitetaan varmimmin yhdistelemällä eri käsityksiä. Kaikki riippuu tietenkin tarkastelijan näkökulmasta.
Eläinten tietoisuuden tutkimuksen synty liittyy keskeisesti psykologian tutkimuksen historiaan, eli systemaattinen eläinten tietoisuuden tutkimus on alkanut vasta 1800-luvulla. Ihmisen mieltä ja käyttäytymistä luodattiin tutkimalla eläimiä. Evoluutioteoria nosti myös esiin ajatuksen siitä, että tietoisuuden alkuperä on eläinkunnassa, ei ainoastaan ihmisessä. Psyyken alkuperän selvittäminen onkin yksi modernin psykologian keskeisistä tehtävistä. Yksi linja psykologiassa, alkaen A.R. Luriasta, korostaa ihmisen ja eläimen eroja, toinen tutkimuslinja on pitänyt kiinni hypoteesista, että tietoisuus on kehittynyt samojen luonnonlakien vaikutuksesta, kuin eläimen rakenne. Onkin syytä kysyä onko tietoisuus peräisin luonnonhistoriasta vai kehittynyt vasta kulttuurihistorian seurauksena? Onko tietoisuus ihmislajin laadullinen ominaispiirre, vai voiko sitä esiintyä määrällisesti eriasteisesti evoluution eri vaiheissa? Jos tietoisuus on määrällinen ominaisuus, onko ihmisten ja eläinten tietoisuuden kehityksessä yhteys? Näin ollen eläimillä olisi tietoisuus, mutta se ei ehkä olisi aivan yhtä ”suuri”, kuin ihmisten tietoisuus. Esimerkkinä voidaan ajatella eläinyhdyskuntia. Niiden sosiaalinen vuorovaikutus on kiinteää. Sosiaalisissa yhdyskunnissa myös eläimet tarvitsevat kyvyn tulkita läheisten yhteisön jäsenten, eli toisten eläinten, mielialoja. Mielialojen tulkinnan voi helposti käsittää tietoisuuden toiminnaksi.
Donald Griffin on eläinten tietoisuuden tutkimuksen uranuurtaja. Griffin on perustellut tutkimuskohdettaan paljon. Hänen mukaansa yleinen asenne leimaa eläinten tietoisuuden tutkimuksen lapselliseksi haihatteluksi varsin kepein perustein: koska ei ole todistettu, että eläimillä ei ole tietoisuutta, seuraa siitä, että sitä ei ole olemassa. Griffin on käyttänyt tutkimuksissaan neuroanatomiaa todistamaan, että inhimillisen kaltaista aivosähkötoimintaa on olemassa myös eläimillä ja lisäksi hän on keskittynyt varsinkin kommunikaatiotilanteiden tutkimukseen. Jos eläimet pystyvät vastaanottamaan toistensa tunteita ja ajatuksia koskevia viestejä, ihmiset pystyvät ehkä tulkitsemaan niitä.
Kirjallisuus:
Leena Vilkka: Eläinten tietoisuus ja oikeudet , Yliopistopaino 1996.