Mistä Itämerta rehevöittävät ravinteet ovat peräisin?
- On arvioitu, että Itämeren nykyinen ravinnemäärä olisi 4-8 &8211;kertainen esiteolliseen eli 1800-lukua edeltäneeseen aikaan verrattuna. Ravinteet ovat peräisin Itämeren valuma-alueella asuvan yli 90 miljoonan ihmisen jätevesistä sekä tehokkaasta maataloudesta ja teollisuustoiminnasta. Lisäksi Itämeren valuma-alueella on maailman toiseksi eniten autoja ihmistä kohti ja yksi tiheimmistä liikenneverkostoista. Liikenteessä ja teollisuudessa käytettävät fossiiliset polttoaineet tuottavat typpeä ja fosforia ilmakehään, josta merkittävä osa joutuu ravinteiksi veteen.Ravinteet siis joutuvat mereen ilmasta, maasta, vedestä ja sedimentistä eli meren pohjasta. Puolet Itämereen joutuvasta typestä saapuu ilmateitse ja on peräisin fossiilisten polttoaineiden käytöstä sekä maatalouksista haihtuvasta ammoniakista. Typpikuormitus on voimakkainta varsinaisella Itämerellä, mikä on lähimpänä tiheästi asuttua ja raskaasti teollistunutta Keski-Eurooppaa. Vain 10% fosforista on peräisin ilmasta. Puolet fosforikuormituksesta tulee Itämereen jokia myöten. Suurin osa tästä ylimääräisestä fosforista on peräisin maanviljelyksen ja metsänhoidon liiallisesta lannoitustoiminnasta. Paikallisia ravinnelähteitä, niin kutsuttuja pistekuormittajia, ovat mm. metsäteollisuuden tuotteita käsittelevät laitokset sekä yhdyskunnat (ulosteet, lannoitteet, pesuaineet).
- Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Itämeressä on saavutettu jonkinlainen tasapaino: mereen ei enää tule enempää ravinteita kuin niitä sieltä poistuu. Niinpä myös ravinteiden pitoisuudet, jotka kasvoivat voimakkaimmin 1970- ja 1980 &8211;luvuilla, ovat tasaantuneet ja kääntyneet osin laskuun. Kaikkein likaisimmat rannikkoalueet ovat jopa puhdistumassa jätevesien tehostuneen käsittelyn ansiosta. Syyskuussa 2005 avattu Pietarin uusi lounainen jäteveden puhdistamo vähentää esimerkiksi koko Suomenlahden fosforikuormitusta viidellä prosentilla. Itämeren ulappa-alueiden tilanne voisi olla nykyistä synkempi, jos Venäjällä ja Baltian maissa talous olisi kasvanut voimakkaasti. Näiden maiden mahdollinen talouskasvu voi tulevaisuudessa lisätä merkittävästi Itämeren kuormitusta, ellei kasvun myötä myös vesien suojelu tehostu.
Pääosa rannikkovesistämme on avoimeen Suomenlahteen verrattuna selvästi rehevöityneitä. Kuitenkin aikaisemmin huonokuntoisen pääkaupunkiseudun rannikkoalueen tila on parantunut selvästi 1980- ja 1990-luvuilla, kun asutuksen ja teollisuuden päästöjä on vähennetty, ja jätevesien purkupaikat on siirretty avomeren laitaan.
Artikkeleita samasta aihepiiristä:
Mitä on rehevöityminen? Vesiensuojelu: Itämeren rehevöityminen