Klarinetti
Millainen soitin on klarinetti?
Klarinetti on puupuhallinsoitin, jonka paikka partituurissa on kolmantena, huilun ja oboen alapuolella. Rekisteriin perustuva paikka partituurijärjestyksessä ei johdu siitä, etteikö klarinetilla voisi soittaa korkealle - klarinetin ääniala on puupuhaltimista laajin - vaan siitä, että sillä voi soittaa matalimmalta nk. korkeista puupuhaltimista. Klarinetin ääniala on e - g4, ja taitavat soittajat pystyvät soittamaan korkeammaltakin. Soiva ääniala on siis tavallisimmin käytössä olevilla soittimilla B-klarinetilla d - f4 ja A-klarinetilla cis - e4. Orkesterin perusklarinetti on b-vireinen. Klarinetille nuotinnetaan g-avaimella (diskanttiklaaviin). B-klarinetti soi sekuntia, A-klarinetti terssiä matalammalta kuin mitä sille on kirjoitettu. Eli kun B-klarinetilla soitetaan kirjoitettu C-duuri, kuullaan B-duuri ja vastaavasti A-klarinetilla A-duuri. Käytössä on lisäksi erikoistarkoituksissa käytettävä, korkeammalta soiva Es-klarinetti.
Klarinetin ääni on helposti tunnistettavaksi omanlaisekseen huilujen ja kaksoisruokolehdykkäisten puhallinten ääniin verrattuna. Tämä johtuu soittimen putken liereästä porauksesta ja suukappaleen yksöisruokorakenteesta. Klarinetin suukappaleessa kiinteätä reunaa vasten värähtelee suukappaleeseen kiinnitetty lehti, joka on tasalevyinen ja huomattavasti leveämpi kuin kaksoisruokoperheen soitinten lehdykät.
Klarinetti on erittäin suosittu puhallin harrastajien keskuudessa. Se on huilun kanssa myös yleisin puhallinsoitin musiikkioppilaitoksissa. Klarinetilla on myös muita puhaltimia vakiintuneempi asema kansanmusiikkisoittimena. Lisäksi klarinetille on sävelletty paljon soolo-ohjelmistoa, muihin puhaltimiin verrattuna korostuneesti ennen muuta romantiikan aikana, jolloin sen laaja ääniala, suuret dynaamiset mahdollisuudet ja poikkeukselliset teknis-virtuoosiset ominaisuudet vastasivat säveltäjien tyylillisiä tarpeita.