Diabeetikon verensokerimuutokset
Millaisia ovat diabeetikon verensokerimuutokset?
Mielialan vaihtelut
Diabeteksen yhtenä taudin kuvaan kuuluvana oireena ovat mielialan vaihtelut. Mielialat saattavat vaihdella väsymyksestä ja apaattisuudesta rauhattomuuteen ja aggressiivisuuteen, jos sokeritasapaino on huono ja sokeriarvot vaihtelevat alhaisesta korkeaan. Vääjäämättömästi se vaikuttaa käytökseen ja mielialaan. Diabetes on muutenkin sairautena koko ajan läsnä oleva, sillä se vaatii päivittäistä jatkuvaa kontrollia ja oman olotilan seurantaa. Jos hyvä hoitotasapaino on saavutettu ja päivittäiset liikunnat ja ruokailut sekä kokeiden ottamiset tehdään säännöllisesti ja rutiininomaisesti, ei taudinkuvaa juuri huomaa. Silloin säästytään myös mielialan vaihteluilta. Diabeetikon kannattaakin olla aktiivinen, liikkuva ja itseään arvostava, hoitamalla itseään.
Väsymys ja apaattisuus
Arvojen ollessa korkealla sokeripitoisuus on veressä korkea. Diabeetikko on tuolloin väsynyt ja janoinen, eikä varmasti kovinkaan aktiivinen. Korkeat arvot saattavat johtua myöhästyneestä tai unohtuneesta insuliiniannoksesta. Syöty ateria on saattanut ollut enemmän hiilihydraattipitoinen kuin on sallittua annosteltuun insuliinin nähden. Verensokeri kannattaa mitata välittömästi.
Arvojen ollessa liian korkealla nopeavaikutteista insuliinia on annosteltava lisää. Annoksen määrään vaikuttaa aikaisemmin pistetty insuliini sekä pistoksen jälkeen syödyn ruuan hiilihydraattipitoisuuden määrä. Liian paljon insuliinia ei saa pistää, sillä silloin veren sokeripitoisuus putoaa liian alas ja aiheuttaa jopa hengenvaaran. Jos verensokeri on pitkään korkealla, aiheuttaa se elimistölle suurta rasitusta. Kaikki kehon elimet joutuvat työskentelemään ylimääräisen rasituksen kanssa, minkä korkea veren sokeripitoisuus aiheuttaa. Pitemmän päälle se aiheuttaa vakaviakin muutoksia elimistössä sekä edesauttaa uusien sairauksien syntymistä.
Rauhattomuus ja aggressiivisuus
Arvojen ollessa alhaalla diabeetikko on helposti hermostuva, rauhaton ja aggressiivinenkin. Läheisen avulla onkin näissä tilanteissa suuri merkitys. Diabeetikko ei välttämättä itse kiinnitä huomiota käyttäytymiseensä, mutta läheinen huomaa. Silloin kannattaa kehottaa diabeetikkoa tarkistamaan verensokeriarvo, koska se on ainoa oikea tapa varmistua tilanteesta. Pikaisesti nautittu sokerinen ravinto korjaa tilanteen nopeasti ja yhtä nopeasti korjaantuu mielialakin.
Verensokeriarvo voi olla joskus niin alhaalla, että diabeetikko ei enää omatoimisesti pysty mittaamaan sokeriarvoa. Silloin läheisen on se tehtävä ja annettava pikaisesti jotain helposti liukenevassa muodossa olevaa sokeria, esimerkiksi tuoremehua, makeisia, sokerista limonadia tai vaikka pelkkää sokeria. Jos tilanne on vaikea, eikä diabeetikko enää ota mitään suuhunsa, on yritettävä laittaa jotain sokerista suuhun niin, että se ei kuitenkaan ole vaarassa joutua hengityksen esteeksi. Esimerkiksi siirapin tai hunajan siveleminen suun limakalvoille imeyttää sokeria nopeasti vereen. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa pitää soittaa lääkintähenkilökuntaa apuun, sillä tilanne on hengenvaarallinen ja voi johtaa tajuttomuuteen ja kuolemaan.