Mitä on ryhmäterapia?

Juutalainen psykiatri Jacob Levy Moreno (1889-1974) käytti ryhmäterapia-sanaa jo 1930-luvulla. Hän oivalsi ryhmän tärkeyden psykologiassa ja kehitti Wienissä ryhmäpsykoterapian perusajatukset. Hän aloitti ryhmäterapian perustamalla prostituoitujen tukiryhmiä Wienin slummeihin. Hän pyrki siihen, että nämä alkaisivat arvostaa itseään ihmisinä ja tukea toisiaan. Morenon mukaan ryhmäterapian perusteet löytyivät kristillisistä luostareista, joissa munkit ja nunnat elivät suljetuissa yhteisöissä tukien toisiaan. Moreno tuli kuuluisaksi myös kehittämästään psykodraaman tekniikasta, joka on luovaa ryhmähoitoa. Suomessa ensimmäiset terapiaryhmät aloittivat neuvoloissa ja psykiatrisissa sairaaloissa 1950-luvulla. Suomen Ryhmäpsykoterapia ry. perustettiin vuonna 1972. Tarkoituksena oli järjestää ryhmäpsykoterapian koulutusta ja se aloitettiinkin vuonna 1973.

Ryhmäterapia on hoitomenetelmä, jonka avulla hoidetaan yhtaikaa useita henkilöitä. Menetelmää käytetään psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien hoitoon. Tavoitteena on, että yksilö parantuu ryhmän toiminnan kautta. Ryhmäterapia-sana tarkoittaa joskus samaa kuin keskusteluryhmä, mutta ryhmäpsykoterapian tavoitteena on sairaudesta parantuminen.

Ryhmäterapia perustuu ajatukseen, että ihminen on koko ajan yhteydessä muihin ihmisiin. Kanssakäyminen muiden kanssa vaikeutuu, jos on psyykkisiä ongelmia. Tämä on yksi syy hoitaa sairauksia ryhmän avulla. Ryhmä tarjoaa kontakteja eristyneille henkilöille ja ryhmän dynamiikka auttaa potilaita itsetuntemukseen. Sairauden aiheuttama tilanne helpottuu, kun potilas huomaa muiden kärsivän samoista ongelmista. Samastuminen toisiin rikastuttaa persoonallisuutta ja muuttaa käsityksiä itsestä. Toisten kanssa keskusteleminen kehittää kykyjä ja persoonallisuutta. Ryhmä laajentaa elämänpiiriä ja lisää sosiaalisia suhteita. Terapiassa pyritään saamaan ryhmä eheäksi ja toivotaan, että eheytyminen tapahtuu myös jokaiselle ryhmän jäsenelle.

Millaisia ryhmiä ja kenelle?

Terapiaryhmät voivat olla avoimia eli aiheeltaan vapaita, tietyn teeman ympärille koottuja, suljettuja, joissa jokaisella on teemansa tai tietyille kohderyhmille, esim. alkoholisteille, tarkoitettuja. Ryhmäpsykoterapialla voidaan hoitaa useimpia psyykkisiä häiriöitä. Tarjolla on monenlaisia ryhmiä, mm. pitkä- ja lyhytkestoisia. Potilaan kannalta vaativin on suljettu psykoanalyyttinen ryhmä, jossa etsitään regression avulla potilaan ongelmien taustalla olevia, varhaisia, tiedostamattomia ristiriitoja. Lyhytkestoisessa kriisiryhmässä työskennellään tavallisesti tietyn, rajatun ongelman ratkaisemiseksi.

Terapia aloitetaan potilaan haastattelulla ja tutkimisella, joiden avulla selvitetään potilaan soveltuvuus terapiaan. Ryhmäterapia sopii erityisen hyvin ihmisille, jotka kärsivät ongelmista ihmissuhteissa. Ryhmähoito auttaa myös esim. narsistisen persoonallisuuden uudelleen rakentamisessa. Jännitysoireista kärsivät hyötyvät ryhmäpsykoterapiasta, koska he voivat käsitellä ryhmissä jännitystä aiheuttaneita traumaattisia kokemuksia ja samalla harjoitella vuorovaikutusta muiden kanssa. Henkilöt, joiden perheyhteys on ollut huono tai yhteisölliset kokemukset heikkoja, saavat usein apua ryhmän avulla. Tällaisia ovat ainoat lapset ja yksinäiset, eristäytyneet ihmiset, joilta puuttuu sosiaalinen verkosto. Toisaalta ryhmä voi myös auttaa vapautumaan vahvasta suvusta tai muusta yhteisöstä.

Psykoanalyyttiseen ryhmään osallistuminen edellyttää pitkäjänteisyyttä ja vahvaa sietokykyä. On henkilöitä, joille ryhmätyöskentely ei ole riittävää tai muuten sopivaa. Ryhmähoito edellyttää luottamuksellista ja avointa ilmapiiriä, joten sitä ei suositella paranoidisista häiriöistä kärsiville. Psykosomaattisille potilaille tarvitaan homogeenisia, heidän tautinsa hoitoon keskittyviä ryhmiä. Monissa tapauksissa on edullista muodostaa ryhmä, jonka jäsenillä on suunnilleen sama sairaus. Erilaisuus mahdollistaa luovuuden, mutta tietty samankaltaisuus on välttämätöntä, jotta ryhmän jäsenet voivat eläytyä toistensa sisäiseen maailmaan. Suuret ikä- ja koulutuserot vaikeuttavat myös ryhmän toimintaa.

Ryhmähoidon onnistuminen riippuu sekä potilaan motivaatiosta ja sitkeydestä saada apua että terapeutin ammattitaidosta. Psykoanalyyttisessa ryhmäterapiassa tavoitteena on eheytymis- ja kypsymisprosessi. Tämän ajatuksen perustana on olettamus, että jokainen yksilö pyrkii kasvamaan ja kehittymään. Kun kasvuprosessi on juuttunut johonkin tiedostamattomaan ristiriitaan, terapeutin tehtävänä on saada se uudelleen käyntiin. Ryhmäpsykoterapia on tehokas hoitomuoto. Ryhmässä ihminen kohtaa oman tapansa olla suhteessa muihin ihmisiin ja pääsee kehittämään sitä monen ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa. Ryhmäterapiassa tavoitetaan nopeasti asioita, jotka tulevat yksilöterapiassa esille paljon hitaammin. Ongelmien peilautuminen ryhmän muihin jäseniin nopeuttaa paranemisprosessia.