Perheterapia
Mitä on perheterapia?
Perheterapiassa hoidetaan perheen sisäistä vuorovaikutusta ja yksittäisten perheenjäsenten ongelmia. Perheterapia voi perustua erilaisiin taustateorioihin. Perheterapiassa hoidetaan yhtaikaa useita perheenjäseniä ja joskus myös heidän vuorovaikutusverkostojaan. Hoidon avulla pyritään muuttamaan perheen sisäinen vuorovaikutusjärjestelmä psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia edistäväksi. Perheterapian koulukunta perustettiin Suomeen vuonna 1978 ja perhelääketiede lähti konkreettisesti liikkeelle 1980-luvulla.
Perheterapiaa käytetään paljon vaikeiden mielenterveyden häiriöiden hoidossa, mutta se soveltuu myös lievien häiriöiden hoitoon. Perheterapia tai sitä laajempi perhekeskeinen lähestymistapa ovat hyväksi havaittu hoitomuoto skitsofreniassa, jossa potilaan riippuvuus vanhemmista on suuri ja perheen ulkopuoliset kontaktit vähäisiä. Tässä terapiassa keskitytään tukemaan potilasta ja perhettä, että he kestävät sairauden aiheuttaman vaikean tilanteen. Toinen tehtävä on tukea potilasta laajentamaan sosiaalista verkostoaan. Tähän terapiaan voidaan liittää sosiaalisten taitojen opetusta.
Lasten psyykkisten sairauksien hoidossa psykoterapeuttinen työskentely perheen kanssa on tärkeä hoitomuoto. Lasten ongelmissa käytetään myös vanhempi-lapsi -terapiaa, joka kuuluu perheterapian piiriin, koska siinä hoidetaan suhdetta eikä yksilöä. Mukana voivat olla myös molemmat vanhemmat. Perheen yhteisissä kriisitilanteissa, kuten lasten itsenäistyessä, voidaan auttaa perhettä yhdessä löytämään ratkaisu esim. lukkiutuneeseen vuorovaikutustilanteeseen.
Perheväkivalta on ongelma, jossa tarvitaan perheterapiaa, sillä kaikki perheenjäsenet tarvitsevat apua tässä tilanteessa. Lasten on saatava käsitellä traumaattisia kokemuksiaan. Väkivaltainen puoliso tarvitsee hoitoa väkivaltaisen käyttäytymisen syiden selvittämiseksi ja väkivallasta kärsinyt puoliso on saatava jaloilleen. Avioliitto on arvioitava uudestaan, jos puolisot haluavat jatkaa sitä. Uusien käyttäytymistapojen omaksuminen ristiriitojen käsittelyssä voi tapahtua pariterapeuttisten menetelmien avulla.
Lasten takia tarvitaan myös terapiaa, jossa koko perhe on yhdessä. Se parantaa heidän turvallisuudentunnettaan. Jos perheessä päädytään avioeroon, niin tarvitaan rehellistä ja avointa keskustelua, että päästään sopimukseen kaikista asioista ja pystytään suuntautumaan tulevaisuuteen. Sovittelun nimellä tunnettu perheterapia auttaa pareja selviytymään erosta paremmin kuin se olisi muuten mahdollista. Terapiaan ryhtyminen edellyttää, että perheenjäsenet pitävät perheen ongelmaa vuorovaikutusongelmana.
Päihteet aiheuttavat usein perheterapian tarvetta. Päihdeongelmien perhehoidossa tarvitaan tähän elämäntilanteeseen liittyvää neuvontaa ja kannustamista terveempiin elämäntapoihin. On myös tuettava asiakkaan henkistä kasvua ja opetettava hänelle ongelmanratkaisun taitoja.
Perheterapia käytännössä
Hoidon kesto vaihtelee paljon. Terapiaan voidaan osallistua kerran viikossa tai kerran kuukaudessa, jopa harvemmin. Kriisitilanteissa perhettä hoidetaan tarvittaessa joka päivä. Terapiakäyntien lukumäärä hoidon aikana on tavallisesti muutamasta kahteenkymmeneen. Se voidaan jakaa eripituisiin jaksoihin. Vaikeissa sairauksissa on tärkeää, että hoitojärjestelmä pystyy reagoimaan heti kriisin alettua.
Usein ongelmista kärsii perhettä laajempi sosiaalinen verkosto. Tällaisia tilanteita varten on kehitetty verkoston psykoterapia, jossa hoidetaan niitä ihmisiä, joiden potilas katsoo vaikuttavan terveydentilaansa riippumatta siitä ovatko he hänen sukulaisiaan vai eivät. Psyykkisissä ongelmissa vuorovaikutus sosiaalisen lähiverkon kanssa häiriintyy ja tähän auttavat yhteiset tapaamiset ja terapiaistunnot.
Perheterapeuttisen hoidon suunnittelu täytyy tehdä kaikkien asianosaisten ollessa läsnä. Terapeutti ei perheterapiassa toimi asiantuntijana, joka tarjoaa valmiita ratkaisuja, vaan hänen tehtävänsä on ennen muuta saada aikaan dialogia. Keskustelun jatkaminen on tärkeää perheiden epätoivoisissa tilanteissa. Perheterapia voi olla hyvin käytännöllistä, mutta vuorovaikutusta pyritään näissä terapioissa kehittämään vapaan keskustelun avulla niin, että myös tiedostamattomat asiat tulevat hoidon piiriin. Perheterapialla voi olla myös psykoanalyyttisia ulottuvuuksia.
Perheterapiaa käytetään hyvin vaikeiden psyykkisten sairauksien hoidossa, mutta siitä voidaan hakea apua myös arkipäivän ongelmiin. Se voi olla sosiaalityötä tai intensiivistä psykoterapiaa tarpeen mukaan. Perheterapiaa käytetään sekä itsenäisenä hoitomuotona että muiden terapioiden lisähoitona. Olennaista on, että tässä työssä perhe nähdään kokonaisuutena, jossa toimivat tietyt roolit, säännöt ja valtarakenteet. Terapiaan voi osallistua koko perhe tai osa perheestä. Suomessa perheterapiaa voi tiedustella terveyskeskuksista, Suomen Perheterapiayhdistyksestä tai Kirkon perheasiain neuvottelukeskuksista. A-klinikat tarjoavat perheterapiaa päihdeongelmaisten perheille. Alalla toimii myös paljon yksityisiä terapeutteja.