Ei vapautta ilman vastuuta?

Jokamiehenoikeudella ymmärretään jokaisen kansalaisen ja maassa olevan ulkomaalaisen oikeutta liikkua ja oleskella maastossa sekä hyödyntää luonnonmarjoja ja -sieniä ilman korvausta maanomistuksesta riippumatta. Jokamiehenoikeus perustuu kirjoittamattomaan vanhaan maan tapaan, eikä jokamiehenoikeuden hyödyntäminen ei edellytä maanomistajan lupaa tai korvausta tälle. Jokamiehenoikeutta käytettäessä ei kuitenkaan saa aiheuttaa haittaa tai häiriötä.

Jokamiehenoikeuden nojalla sallittuja luonnossa liikkumisen tapoja ovat liikkuminen jalan, hiihtäminen, pyöräileminen ja ratsastus, mikäli nämä eivät aiheuta vahinkoa. Pihoilla, viljelyksillä ja istutuksilla liikkumista on rajoitettu. Viljelykset on kesäaikaan kierrettävä ojanpientareita tai teitä myöten, talvella hiihtämällä ylitys on sallittua. Avatut portit on suljettava ja pihamaat kierrettävä. Myös luonnonsuojelualueilla on usein liikkumisrajoituksia, jotka kumoavat jokamiehenoikeuden. Moottoriajoneuvolla ei saa liikkua maastossa jokamiehenoikeuden perusteella.

Tarpeetonta häiriön aiheuttamista välttäen jokaisella on oikeus liikkua vesillä ja jäällä sekä käyttää vesialuetta tilapäisenä ankkuripaikkana. Asuttuja rantoja tulee välttää veneillessä.

Jokamiehenoikeuden puitteissa on sallittua tilapäisesti leiriytyä, kunhan se ei aiheuta vahinkoa tai haittaa maanomistajalle. Liikkumiseen ja oleskeluun sallituilta alueilta saa poimia rauhoittamattomia kukkia, metsämarjoja ja sieniä. Eräissä Lapin läänin osissa voidaan määräajaksi kieltää hillojen poiminta muilta kuin paikkakuntalaisilta.

Jokamiehenoikeuden piiriin kuuluvia maksuttomia yleiskalastusoikeuksia ovat onkiminen ja pilkkiminen, mikäli niitä ei ole muilla säännöksillä alueella kielletty. Vettä saa ottaa talousvedeksi, mikäli siitä ei aiheudu häiriötä.

Avotulen teko edellyttää pääsääntöisesti maanomistajan lupaa. Ilmeisen metsäpalovaaran aikana avotulta ei saa sytyttää edes maanomistajan luvalla. Ilman lupaa tulen saa sytyttää vain pakottavassa hätätilanteessa. Luonnossa järjestettävän joukkotapahtuman vastuuhenkilön pitäisi neuvotella etukäteen maanomistajan kanssa, jos vahingon tai haitan vaara on ilmeinen.