Mitä valtajan tulee suunnitella etukäteen?
Vaellusta suunniteltaessa on aluksi mietittävä, mihin vuodenaikaan on lähdössä, aikooko harrastaa vaelluksellaan linnuston tai eläimistön tarkkailua tai perehtyä kasvillisuuteen tai luonnonmuistomerkkeihin vai kenties kalastaa. Lisäksi tulee miettiä, millaisessa maastossa haluaa vaeltaa. Kenties paljakassa, puuttomassa tunturissa tai metsässä - tai vuoroin jokaisessa. Lisäksi on mietittävä, aikooko käyttää julkisia kulkuneuvoja vai omaa autoa vaellusreitin alkupäähän kulkiessaan. Jos kulkee yleisillä kulkuneuvoilla, voi vaelluksen aloittaa ja lopettaa eri paikasta.
Ympäri Suomea on satoja kilometrejä merkittyjä vaellusreittejä, joilla kulkea. Vaeltajien suosiossa ovat Lapin kansallispuistojen reitit, mutta myös etelämpänä on useita kohteita, joissa voi tehdä kahden tai useamman päivän vaelluksia. Päivän kestävät vaellukset ovat ehkä helpoiten toteutettavissa juuri Etelä-Suomessa. Etelä-Suomesta löytyy vaihtelevia kohteita. Siellä voi käydä ihastelemassa aarnialueita, soita, erilaisia metsätyyppejä ja vesistöjä. Lapin tunturipaljakat viehättävät monia karuudessaan. Avarilla, puuttomilla tuntureilla tuuli pitää sitä paitsi hyttyset paremmin loitolla, kuin metsäisillä tai soisilla reiteillä. Toisaalta avoimilla tunturialueilla vaeltaja on helpommin sään armoilla. Metsäalueilla on helpompi hakeutua suojaan sateelta ja myrskyltä. Lisäksi vaeltajan intressit vaikuttavat vaelluskohteeseen, sillä esimerkiksi kalastus ei ole mahdollista kaikkialla, ja tietyt paikat voivat olla erityisen mielenkiintoisia lintujen tarkkailijoille ja kasviharrastajille.
Myös vaelluksen ajankohta vaikuttaa valittavaan paikkaan, sillä luonnonolot vaihtelevat suuresti siirryttäessä maan eteläosista pohjoisempaan. Esimerkiksi toukokuussa Etelä-Suomessa on täysi kevät ja vaellusreitit pääosin kunnossa, kasvillisuus alkaa vihertää ja linnut ovat saapuneet metsiin. Pohjoisimmassa Suomessa hiihtokausi on lopuillaan vasta toukokuussa ja sulamisvedet hankaloittavat kulkemista maastossa. Etelä-Suomessa vaellus on mahdollista yleensä toukokuun alusta marraskuulle, jopa joulukuulle, jos ensilumi saapuu myöhään. Lapissa paras vaelluskausi on kesäkuun loppupuolelta lokakuun alkuun, jolloin päivät lyhenevät nopeaan tahtiin.
Jos haluaa majoittua sisätiloissa, kuten autiotuvissa, laavuissa ja kodissa, kannattaa vaeltaa Etelä-Suomessa, Lapin merkityillä reiteillä sekä Käsivarressa tai Saariselällä. Varminta on käyttää vuokra- ja varaustupia, mutta tällöin varaus määrää vaelluksen ajankohtaa. Ja vaikka olisikin menossa reitille, jossa on kämppiä tai laavuja, on silti otettava mukaan jonkinlainen majoite, kuten teltta. Onhan mahdollista, että sattuu eksymään, tai kämpät ovat täynnä kuten ruuhkaisimpaan kesäaikaan usein käy.
On myös päätettävä kenen kanssa vaellukselle lähdetään. On mahdollista osallistua ohjatuille vaelluksille, jossa vaeltajat ovat toisilleen ennestään tuntemattomia. Turvallisinta voi olla vaellus omien ystäviensä kanssa, jolloin toisen kulkuvauhti ja päivärutiini on tuttu, ja yhteiset asiat on helpommin sovittavissa. Yksin ei varsinkaan tuntureissa tulisi koskaan vaeltaa yhtä päivää pidempään. Tällöinkin on ilmoitettava jollekin luotettavalle ihmiselle suurpiirteinen reitti ja tuloaika, jotta vaeltajaa osataan kaivata.
Reittiä suunnitellessa on pidettävä järki kädessä. Matka taittuu useimmiten kuviteltua hitaammin ja sopiva päivämatka onkin noin 10-15 maastokilometriä. Alkumatkalla päivämatkat voivat olla hieman lyhyempiä, onhan rinkkakin tällöin vielä painavampi. Matkaa voi pidentää rinkan kevenemistä ja kunnon kohenemista silmällä pitäen. On myös muistettava, että kartalta mitatut 15 kilometriä kasvavat maastossa korkeuskäyrien ja kierrettävien soiden ja lampien takia. Kertynyt kilometrimäärä ei kuitenkaan ole se tärkein, vaan kertyneiden kokemusten määrä! Pitkälle, esimerkiksi viikon kestävälle reissulle kannattaa varata ainakin yksi luppopäivä, sillä liian kireä ohjelma voi aiheuttaa ongelmia jos sattuu jotakin odottamatonta, kuten erittäin huono sää tai sairastuminen. Sen voi käyttää myös lepäilyyn tai leiripaikan ympäristössä kulkemiseen ilman rinkkaa.
Retken muita valmisteluita on varusteiden hankkiminen joko ostamalla tai lainaamalla sekä varusteiden kunnon tarkistus ja mahdolliset huollot. Mukaan tarvittavista varusteista kannattaa tehdä lista ja tarkistaa se kohta kohdalta, jotta mitään elintärkeää ei pääse unohtumaan.
Rinkan pakkaaminen on tarkkaa touhua. On harkittava mitä otetaan mukaan ja minne mikin rinkassa sijoitetaan. Ihanteellinen rinkan paino on noin kolmasosa kantajansa painosta. Siksi varusteiden seasta on hyvä karsia kaikki tarpeeton roina pois. On kuitenkin tarkastettava pakattaessa, että vaeltaja todella jaksaa kantaa rinkkansa. Yleisohjeena pakkaamisessa on, että painavimmat tavarat pakataan lähelle selkää, rinkan keskiosaan. Tällöin paino kohdistuu mahdollisimman kohtisuoraan ylhäältä alaspäin. Jos paino sijoittuu liian ylös, rinkasta tulee helposti liian kiikkerä vaikeuttaen tasapainoin säilyttämistä liikuttaessa esimerkiksi rinteissä, puroissa ja kivikoissa. Rinkan ulkopuolelle ei kannata kiinnittää mitään ylimääräistä kuten mukeja, sillä ne haittaavat kävellessä ja voivat takertua kulkiessa oksiin tai muihin esteisiin. Teltta ja makuupussi kannattaa pakata rinkan alle tai päälle, jos ne eivät mahdu rinkan sisälle. Läppätaskun puolelle voi kiinnittää ainoastaan kevyitä varusteita, kuten makuualustan, sillä muuten kantamuksesta tulee helposti takapainoinen.