Mitä ovat jokamiehenoikeudet?
Ennen vaellukselle lähtöä on hyvä opetella suunnistuksen perusteet, jotta kulkeminen maastossa kartan mukaan olisi mahdollisimman vaivatonta. Peruskartan mittakaava on 1:20 000, eli yksi sentti kartalla vastaa 200 metriä maastossa. Kompassin avulla pystyy määrittämään ilmansuunnat maastossa, kulkemaan määräsuuntaan ja suunnastamaan kartan, eli kääntämään kartan pohjoiseen. Suunnistettaessa tuntemattomilla alueilla reitin valinta perustuu pelkästään karttamerkkeihin. Huomiota kannattaa kiinnittää valmiisiin polkuihin, avokallioihin ja loiviin mäkiin, sekä kulkua vaikeuttaviin laajoihin suoalueisiin, kivikkoihin, leveisiin jokiin ja jyrkänteisiin. Kompassisuuntaan kulku on paras vaihtoehto kiintopisteettömässä maastossa, muuten kannattaa kulkea kiintopisteeltä toiselle seuraillen hyviä kulku-uria. Kartta pidetään aina kulkusuunnassa.
Jokamiehenoikeuksien mukaan vaeltajalla on oikeus liikkua luonnossa, kuitenkin häiriötä ja haittaa aiheuttamatta. Yksityisteilläkin tilapäinen liikkuminen on sallittua, samoin kuin vesillä ja jäällä. Lyhytaikainen leiriytyminen on sallittua siellä missä liikkuminenkin. Useamman päivän leiriytymiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla voi olla kulkurajoituksia esimerkiksi lintujen pesinnän aikaan. Luonnossa kulkiessa koira on pidettävä kiinni 1.3.-19.8. välisenä aikana. Luonnosta saa poimia marjoja, sieniä ja rauhoittamattomia kasveja siellä, missä liikkuminenkin on sallittua. Vettä saa ottaa järvestä ja joesta sekä lähteestä, jos se ei ole maanomistajan käytössä.
Puuta saa ottaa vain maasta risujen ja oksien muodossa, ei koskaan elävästä tai kaatuneesta puusta ilman maanomistajan lupaa. Tulen saa tehdä vain maanomistajan luvalla, ja metsäpalovaroituksen aikaan se ei ole lainkaan sallittua. Tällöin voi käyttää vain maapohjasta eristettyä retkikeitintä. Retkeilyalueilla ja leirintäalueilla on usein nuotiopaikkoja tulentekoa varten. Roskaaminen luonnossa on ehdottomasti kiellettyä. Kalastuksessa vain mato-onkiminen ja pilkkiminen ovat jokamiehenoikeuksia. Rajasäädöksien mukaan rajan ylittäminen naapurimaihimme on sallittua vain siihen osoitetussa paikassa tai rajanylityslupaa anomalla.
Vaellusvaatetus on parhaimmillaan yleensä silloin, kun lähtiessä on hieman viileä, sillä rinkka lämmittää uskomattoman tehokkaasti. Vaatetta kannattaa vähentää jos hikoiluttaa. Pitempien taukojen aikana vaatetusta lisätään.
Maastosta, säästä ja vaeltajien kunnosta riippuen kulkunopeus rinkan kanssa on kahdesta neljään kilometriä tunnissa. Hitain kulkija kannattaa sijoittaa ensimmäiseksi, sillä hän määrää kulkutahdin. Vaeltaessa on järkevintä pitää useita lyhyitä taukoja, koska tällöin palautuminen on nopeampaa. Aika ajoin tauolla on hyvä ottaa rinkka kokonaan pois selästä.
Leiriytyessä etsitään teltan alle pehmeä varvikko tai sammalikko. Tuulensuoja on tärkeä, jos sellainen on vain tarjolla, samoin vesipaikka. Myös maisemaan kannattaa kiinnittää huomiota, jos siihen on mahdollisuus. Vaikka ilma leiriytyessä olisikin hyvä, on telttapaikkaa valitessa katsottava, ettei sateen sattuessa makuupaikka muutu lammikoksi. Tuli sytytetään samalle paikalle kuin edellisetkin ovat sen tehneet, ettei maa suotta kulu. Autiotuvissa voi yöpyä yön tai kaksi. Kirjoittamaton sääntö on, että viimeisenä tulleelle annetaan nukkumapaikka, sillä hän on väsynein. Käytöksellään on muistettava muita yöpyjiä, häiritseminen yöaikaan tai muita aikaisemmin herätessä on epäkohteliasta. Polttopuuta ei saa käyttää enemmän kuin todella on tarpeellista. Myös kämpän siivoaminen kuuluu jokaisen vaeltajan velvollisuuksiin. Lähtiessä täytetään vesiämpäri, ja jos kämpässä ei ole tulitikkuja, jätetään muutama omista tikuista, sillä ne voivat pelastaa seuraavan vaeltajan.