Kookas.fi
  1. Etusivu
  2. Kirjallisuus
  3. Kirjailijat
  4. Roolienvaihdon mestari

Roolienvaihdon mestari

Algot Tietäväinen, joka tunnetaan parhaiten salanimellään Maiju Lassilana , syntyi vuonna 1868 Tohmajärvellä maanviljelijäperheeseen. Vuonna 1881 perheen isä, Jaakko Wilhelm Tietäväinen kuoli, ja äiti, Maria Simontytär Hakulinen avioitui seuraavan vuonna uudelleen. Hakulisen uuden aviomiehen alkoholinkäyttö köyhdytti perheen pian. Algot Tietäväinen pääsi onnekseen kuitenkin vuonna 1887 opiskelemaan opettajaksi ja valmistuikin vuonna 1891. Valmistuttuaan Tietäväinen toimi opettajana Kälviällä, Raahessa ja Viipurissa. Viipurissa hän alkoi käyttää sukunimeä Untola.

Vuonna 1900 Untola muutti Pietariin. Muutamaa vuotta myöhemmin hän meni naimisiin venäläisen Therese Marie Küstringin kanssa, mutta pari erosi melko pian. Vuonna 1904 Untola palasi opettajaksi Lohjalle ja sieltä Kaustisiin. Vuonna 1906 Untola alkoi kirjoittaa sanomalehtikirjoituksia salanimellä Liisan Antti. Vuonna 1907 Hänestä tuli Satakunta -lehden päätoimittaja, ja tässä toimessa hän oli vuoteen 1909 saakka.

Untola julkaisi ensimmäiset teoksensa, Harhama ja Martva vuonna 1909 nimellä Ilmari Rantamala. Molemmat teokset ylittivät sivumäärällään tuhat sivua, Harhama jopa 1800 sivua. Untola oli uskomattoman tuottelias kirjailija: vuonna 1912 hän julkaisi yhteensä yhdeksän teosta salanimillä J.I. Vatanen, Maiju Lassila ja Irmari Rantamala. Maiju Lassilan nimellä kirjoitetut parikymmentä teosta ovat näyte Untolan valoisammasta puolesta. Ne ovat huumorintäytteistä kansankuvausta, joista pysyvimpään maineeseen on jäänyt teos Tulitikkuja lainaamassa , josta on tehty myös useita elokuvia. J. I. Vatasen nimellä Untola julkaisi vain yhden teoksen, Avuttomia , joka on yhteiskuntakuntakriittinen torpparikuvaus. Untola kirjoitti myös teoksen Portto: syntinen nainen , joka käsitteli prostituutiota ja joka sai odottaa vuoteen 2002 ennen kuin se julkaistiin. Omalla nimellään Untola ei kirjoittanut yhtään teosta.

Untola toimi kirjailijana kunnes vuonna 1917 ryhtyi kirjoittamaan Työmies -lehteen. Kansalaissodan aikana Untola kirjoitti vielä viimeisen kolumninsa, vaikka saksalaiset olivat jo vallanneet Helsingin. Untolan elämä päättyi toukokuussa 1918. Hänen ammuttiin laivalla, jolla häntä oltiin viemässä Suomenlinnaan, todennäköisesti teloitettavaksi.

Teokset

Salanimellä Ilmari Rantamala:

Harhama (1909) Martva (1909) Israelitar (1913) Kuoleman rajoilla (1915) Turman talo (1917) Totuuden nimessä (1948) Viimeiset kirjoitukset (1977)

Salanimellä Maiju Lassila:

Tulitikkuja lainaamassa (1910) Pirttipohjalaiset (1911) Kun lesket lempivät (1911) Pojat asialla (1912) Luonnon lapsia (1912) Nuori mylläri (1912) Tytöt talosilla (1912) Rakkautta (1912) Elämän vaihteessa (1912) Pekka Puavalj (1912) Jussi Puranen (1912) Kun rusut kukkivat (1912) Manasse Jäppinen (1912) Kilpakosijat (1913) Isä ja poika (1914) Liika viisas (1915) Iivana (1915) Kuolleista herännyt (1916) Mimmi Paavaliina (1916) Mestari Nyke (1917) Ikiliikkuja (1962) Portto: Syntinen nainen (2002)

Salanimellä J. I. Vatanen:

Avuttomia (1913)