Kasvatusta sarjatyönä
Kuinka kasvattaa monta lasta samanaikaisesti?
Monikkoperheet ovat nimensä mukaisesti perheitä, joihin syntyy kerralla useampi kuin yksi lapsi. Lapset ovat siis kaksosia tai kolmosia tai vieläkin suuremmissa sarjoissa syntyviä, tosin se on jo huomattavasti harvinaisempaa. Joskus monikkoperheessä saattaa olla jo ennestään lapsia – yksi tai useampia tai niitä voi syntyä myöhemmissä vaiheissa perheeseen lisää. Monikkoperheet saattavat näin lukeutua myös suurperheiden kastiin. Tilastojen valossa katsottuna useamman kuin yhden lapsen kerralla saa perheeseensä vajaa tuhat perhettä Suomessa joka vuosi. Kolmosten osuus tässä joukossa on noin kymmenen perheen verran vuosittain. Nelosia ja viitosia syntyy todella harvoin. Viime kerran Suomessa on syntynyt neloslapset vuonna 1994 ja niinkin kaukana kuin vuodelta 1977 tilastoissa on merkintä syntyneistä viitosista. Noin 80% monikkoraskauksista on aivan spontaanisti alkaneita ja loput niin sanottuja keinoraskauksia, esimerkiksi hedelmöityshoidoin aikaansaatuja raskauksia.
Perhepolitiikka ei tue monikkoperheitä
Perhepolitiikan puitteet tukevat selvästi yksilapsisia perheitä, joten monikkoperhe joutuu usein kohtaamaan monia haasteita – joskus vaikeitakin sellaisia – vaikkapa sosiaali- ja terveyspalvelujen alueilla. Monikkoperheissä vanhemmilla on monta rautaa tulessa usemman lapsen synnyttyä yhdellä kertaa ja tämä ei suinkaan ole vanhempien oma valinta. Luontohan osaa olla hyvinkin yllättävä lasten saamisen suhteen. Monikkoperheissä onnea on moninkertaisesti useamman lapsen myötä, mutta hyvin selvää on myös se, että ongelmiakin kasaantuu niiden kerran kasaantuessa useita yhdellä kertaa. Monikkoperheen elämä on siis kaiken aikaa varsin haasteellista ja varsinkin pikkulapsivaiheessa elämänmeno ja sen syke saattaa alkaa jopa hengästyttämään.
Monikkoperhe tarvitsee lastenvarustusta ainakin kaksi kertaa enemmän kuin yhden lapsen saavat vanhemmat. Lapsista aiheutuu siis jo alun perin enemmän menoja kuin yksilapsisilla perheillä. Tavallinen arkinen elämä ja sen kustannukset nousevat kaiken kaikkiaan lasten tultua osaksi perhettä. Resursseja tarvitaan siis myös taloudellisesti, vaikka henkisten resurssejen ja kestävyydenkään osuutta ei voi monikkoperheessä yhtään vähätellä. Lasten kanssa liikkuminen saattaa olla jo sinänsä hyvin haasteellista ja sen huomaakin hyvin pian monikkoperheen arjen alettua.
Vanhempien fyysiset voimatkin joutuvat usein varsin kovalle koetukselle, ainakin lasten ensimmäisinä elinvuosina. Kaksosten ja useamman lapsen yhtäaikainen hoitaminen saattaa uuvuttaa. Kunnallista hoitoapua ei monikkoperheille ole olemassa kuin erityistapauksissa, eli tuttavien tai hyvän tukiverkon olemassaolo on monikkoperheelle yleensä kullanarvoinen asia. Jos tukiverkko puuttuu kokonaan tai ylimääräistä tilapäistä apua ei ole ollenkaan saatavissa, konfliktitilanteet perheen sisällä saattavat koitua pariskunnan kohtaloksi ja ajaa jopa perheen eron partaalle.
Apua ja tukea vertaisryhmiltä tai monikkoperheiden yhdistyksestä
Suomen monikkoperheillä on olemassa yhdistys, jonka kautta saa apua, neuvoja ja vertaistukea ja tietoja myös monilla paikkakunnilla kokoontuvista ryhmistä. Paikallisryhmien toimintaan osallistuminen voi avata uusia näkökulmia monikkoperheen elämään ja varsin monikkoperheen elämään totutellessa ryhmien kautta voi saada arvokkaita tietoja ja vinkkejä, jotka helpottavat arjessa selviytymistä ja ehkäisevät osaltaan vanhempien uupumista arvokkaassa kasvatustyössä. Ajan myötä monen hyvinvoivan lapsen elämänilo palkitsee varmasti siinä määrin, että raskaimpien pikkulapsivuosien hyörinätkin saavat kultaa ympärilleen vanhempien muistoissa.