Arkkitehtoninen rakennus taiteena

Kuinka arkkitehtuuri on taidetta?

Modernismin aikana arkkitehtuuri alettiin nähdä taiteenlajina, abstraktina ja puhtaana taiteena. Sitä kuvattiin ”jäätyneenä musiikkina”, jolla viitattiin rakennusten abstrakteihin ominaisuuksiin kuten tilaan, viivaan, valoon, rakenteisiin ja näiden välisiin suhteisiin. Arkkitehtuuri on kiinni omassa ajassaan ja paikassaan, mutta on kuitenkin erillinen molemmista.

Arkkitehtoninen rakennus on tilasommitelma, joka ei sulaudu ympäristöön vaan pyrkii tulemaan esiin oman olemuksensa kautta ja sellaisenaan arvostetuksi. Jokainen rakennus on kuitenkin sijoitettu johonkin ympäristöön, jonka sijainti on merkitty tarkkaan suhteessa maastoon ja muuhun ympäröivään esimerkiksi luontoon tai muihin rakennuksiin. Tällöin arkkitehdin päätöksiin ovat vaikuttaneet ympäröivät seikat ja tulevan rakennuksen konteksti. Joskus on luonnollisesti tilanteita, erityisesti nykyisen elementtirakentamisen aikana, jolloin rakennus on valmiina ennen kuin tiedetään mihin se fyysisesti tullaan sijoittamaan. Molemmissa tilanteissa rakennus kuitenkin muokkaa myös itse ympäristöään ja toimii tavallaan ulkotilan sisustustekijänä.

Rakennuskokonaisuuden määrittely ei aina onnistu pelkän tila-analyysin avulla, vaan myös käyttötarkoitus on otettava huomioon: kirkkoa ei voida suunnitella ilman kellotapulia tai kirkkoperinteisiin kuuluvaa sakastia. Rakennuksen käyttöön liittyvässä kokonaisuudessa on myös huomioitava mahdolliset muut osat tai alueet, joita ilman rakennus ei ole toimiva tai tarkoituksen mukainen, esimerkiksi ostoskeskuksen suunnittelussa on huomioitava parkkihallit. Se, että alue näyttää ja on yhtenäinen lisää myös arkkitehtuurin esteettisiä arvoja.

Arkkitehtuurissa esteettiset kriteerit ovat joustavampia kuin muissa taiteen lajeissa, joskus sovelletaan toisia, joskus toisia. Toisaalta myös niiden soveltaminen voi johtaa tuloksiin, jotka eivät aina ole sopivia lopputuloksen suhteen. Esteettiset määreet eivät aina muutenkaan sovellu arkkitehtuuriin saman lainalaisuuden mukaan kuin taiteessa. Taiteen kohdalla teoksen historiallisuus liittyy esteettiseen havaitsemiseen ja teoksen taiteelliseen merkitykseen, kun taas arkkitehtonisen rakennuksen historiallisuus ei välttämättä liity sen hahmottamiseen esteettisten periaatteiden mukaan. Myöskään sen paino tai kantavat rakenteet eivät itsestään selvästi liity rakennuksen esteettisiin ansioihin, ellei niillä ole sen suhteen tarkoitettu funktio.

Jokaista rakennusta voidaan tarkastella esteettiseltä tai historialliselta kannalta, eivätkä nämä näkökulmat välttämättä johda samanlaisiin arvostelmiin. Rakennus, jonka esteettiset ansiot ovat vahvat, ei välttämättä ole historiallisesti merkittävä tai päinvastoin. Tästä päästään jollakin tavalla tulokseen rakennusten omaleimaisuudesta sekä niiden yksilöllisestä arvosta: jokaista rakennusta tulee arvottaa ja kohdella sen mukaan mikä niissä on arvokasta.