Goottilainen arkkitehtuuri
Romaanisesta goottilaiseen arkkitehtuuriin
Nykyinen Ranska on goottilaisen katedraalin ”kotimaa” ja paikantuu Ile de Francen alueelle eli nykyisen Pariisin ympäristöön. Sekä romaanisen että goottilaisen tyylin huomattavin rakennusmuoto olivat katedraalit ja luostarikirkot. Kun romaaninen katedraali oli raskas ja raskaudessaan maahan tiukasti sidottu, goottilainen oli keveämpi ja linjoiltaan ylöspäin kohoava. Se oli sopivaakin kirkolliselle rakennukselle. Pariisin Notre Dame lienee maailman tunnetuin goottilainen katedraali. Ulkoisten tukikaarien käyttö, joita Notre Damessakin on, mahdollistivat rakennusteknisesti romaanista keveämmän arkkitehtonisen yleisvaikutelman.
Goottilaisissa katedraaleissa käytetään suippokaarta ja ylöspäin kohoavaa vertikaalia linjaa sekä niitä korostavia ruodeholveja. Ruoteet ja rakennustapa eivät merkinneet pelkkää esteettistä muutosta. Ruoteita käytettiin holvivaippojen tukena. Rakennusteknisesti rakennusmassojen paino jakautui nyt eri tavalla kuin romaanisen arkkitehtuurin tyylisissä rakennuksissa. Se mahdollisti romaanista kevyemmän yleisvaikutelman luomisen. Romaaniset ja goottilaiset katedraalit eriytyivät myös pohjakaavaltaan.
Goottilainen seinärakenne sisältää yleensä kolme kerrosta: arkadin , lehterin ja klerestoriokerroksen. Joskus on lisätty lehterin yläpuolelle neljäs kerros: triforio. Lasimaalaukset ikkuna-aukkoina tuottivat interiööriin hohtavaa siivilöitynyttä valoa ja hartaan tunnelman.
On vaikea sanoa mitään täsmällistä ajankohtaa, milloin siirtymä romaanisesta goottilaiseen arkkitehtuuriin keskiajalla tapahtui. Goottilaisuuden tyypillisimmät piirteet suippokaari , tukipilari ja ruodeholvi , olivat ilmenneet jo puhdasta goottilaisuutta varhaisemmassa rakennustaiteessa. Esimerkiksi Englannissa Durhamissa (1093), on ruodeholvit, vaikka Durham ei rakennuksena ole goottilainen.
Tyylimäärittelyjä ei pidä tehdä pelkästään yksityiskohtien perusteella. Todennäköisesti kehitys romaanisesta goottilaiseen suuntaan tapahtui tavanomaiseen tapaan vähitellen. St Denisin luostarikirkko (1144) on kuitenkin nähty goottilaisen tyylin ”keksimisenä”. Tosin sen arkkitehti ei ole keskijan rakennuksille tyypillisessä anonyymisyydessä historian tiedossa. Tyylilliset muutokset eivät tapahdu historiassa koskaan kuitenkaan yht´äkkiä. Gotiikalla kuten millä tahansa muullakin rakennustyylillä on omat alueelliset muunnelmansa.