Oman kielen asema toiskielisessä ympäristössä
Millainen on oman kielen asema?
Ulkosuomalainen perhe käyttää kotikielenään tavallisimmin suomea tai ruotsia riippuen siitä mitä perhe puhuu kotimaassa äidinkielenään. Koska suomen tai ruotsin kieli jää siten melkein poikkeuksetta uudessa asuinmaassa valtakielen puristuksiin, onkin selvää, että suomea puhutaan vain perheenjäsenten kesken ja muun ympäristön kanssa yhtyedenpito tapahtuu maan kielellä tai mahdollisesti jollain toisella vieraalla kielellä, jos osaamista maan kielessä ei satu löytymään.
Oman kielen asema on vahva
Ulkosuomalaisessa perheessä oman kielen asema on kuitenkin hyvin vahva. Onhan paljon mahdollista, että se vanhempi, joka ei käy kodin ulkopuolella töissä käyttää päivittäin vain ja ainoastaan suomen kieltä, jos tarvetta ympäristön kanssa kommunikointiin ei yksinkertaisesti tule. Myös se vanhempi, jonka työympäristö on kodin ulkopuolella saattaa käyttää työpaikallaan aivan jotain muuta kieltä kuin maan valtaväestön käyttämä kieli on.
On siis hyvin paljon mahdollista, että vielä jopa vuodenkin ulkomailla vietettyään saattaa hyvinkin hätkähtää havaitessaan, että ympärillä puhutaankin vieraita kieliä, jos on tottunut jatkuvasti käyttämään arjessa omaa äidinkieltään. Tämä voi hankaloittaa arkea kuitenkin jossakin määrin ja ainakin se hidastuttaa kontaktiverkoston syntymistä uudessa asuinmaassa ja syrjäyttää muutenkin uudesta yhteiskunnasta, jos uudesta kielestä ei saa kiinni aikanaan.
Ilman kielitaitoa arki on aina paljon suuremman työn takana, että sen pienistäkin asioista selviää. Arjen asioita ei voi seurata television tai lehtien kautta, jos kielitaitoa ei ole riitävästi ja usein täytyykin turvautua jonkun – mahdollisesti puolison apuun – jos joutuu hoitamaan asioita kielitaidottomana.
Vieraaseen kieleen kannattaa sijoittaa voimavarojaan ja aikaansa
Koska suomen kielen puhujia on kotioloissa ympärillä jatkuvasti, oma kieli ei pääse kangistumaan millään muotoa pitemmänkään ulkomailla oleskelun aikana. Siksi olisikin syytä panostaa täysin rinnoin vieraan kielen oppimiseen.
Yksityiset kielikoulut, kunnalliset opistot ja kurssikeskukset järjestävät vuoden mittaan kielikursseja, joissa on lähtötasoja aina vasta-alkajista edistyneimmille. Pieni irtiotto kotiympyröistä tuo niin ikään vaihtelua arkeen, varsinkin jos toinen perheen vanhemmista huolehtii lapsista ja kodista pääsääntöisesti kaiken aikaa. Kielikurssit voivat laajentaa samalla kertaa myös kontakteja eri ihmisten välillä ja näin arki alkaa avautua aivan uusissa ulottuvuuksissa, kun saa kielestä otteen.
Toisaalta ulkosuomalaisissa perheissä on myös varsin paljon niitä, jotka ovat valmistautuneet ulkomaan komennukseensa ja ulkomaan jaksoihin harrastamalla asuinmaansa kieltä jo kotimaassaan. Joillakin kielenkannat laulavat jo kovastikin maahan mentäessä, ja onkin selvää, että yksi osa väistämättä seuraavasta kulttuurisokista jää tulematta, koska kielestä on jo saatu kiinni ja arki luistaa ainakin yhdeltä osin paljon liukkaammin noista lähtökohdista katsottuna.