Mitä on magneettikuvaus?
Magneettikuvaus on elimistölle ja ihmisen terveydelle vaaraton tutkimusmenetelmä. Siinä ei käytetä röntgensäteilyä. Magneettikentät jaetaan niiden voimakkuuksien perusteella kolmeen eri laiteryhmään: heikkokenttäisiin, keskikenttäisiin ja vahvakenttäisiin. Voimakkuudet ilmoitetaan tesloina (T). Mitä enemmän tesloja, sitä voimakkaampi kenttä on ja sitä tarkemmat ovat saatavat tulokset. Joitakin erikoistutkimuksia pystytään suorittamaan ainoastaan vahvakenttälaitteilla. Magneettikuvaus on tarkempi kuin useat muut kuvastamismenetelmät, joilla saadaan koko kehosta ja sairauksista tarkempia tietoja.
Mihin magneettikuvausta käytetään?
Magneettikuvaus soveltuu hyvin pään alueella olevien oireiden ja mahdollisten sairauksien todentamiseen. Nivelten sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairauksien tutkimisessa käytetään ensisijaisesti juuri magneettikuvausta. Tutkimuksella voidaan todeta lihasrepeämät, tulehdukset jänteissä tai niiden lähistöllä ja nivelten rustovauriot. Myös suurin osa sydäntutkimuksista voidaan tutkia röntgenkuvauksen sijasta vähemmän raskaalla magneettikuvauksella.
Vatsanseudun ja lantion alueen tauteja pystytään selvittämään magneettikuvauksen avulla. Magneettikuvausta käytetään myös verisuonten kuvaukseen. Rintojen tutkimiseen käytettävän mammografian tilalla voidaan käyttää magneettikuvausta. Magneettikuvaus ei ole ensimmäinen vaihtoehto, mikäli tutkitaan selkärankaa, selkäydintä tai välilevyissä olevia vammoja.
Kenelle magneettikuvaus voidaan suorittaa?
Magneettikuvaus sopii tutkimusmenetelmäksi lähes kaikille potilaille. Poikkeuksia ovat ne henkilöt, joilla on sisäkorvaproteesi, sydämentahdistin tai insuliinipumppu. Myös kehossa olevat metalliesineet (kuten leikkausklipsit, proteesit, metallisirut) pitää selvittää ennen magneettikuvausta, sillä ne voivat estää kuvauksen kokonaan tai haitata sitä. Ensimmäisillä kolmella raskauskuukaudella ei magneettikuvaus ole suositeltavaa.
Miten magneettikuvaus suoritetaan?
Usein magneettikuvaus voi kestää alle puoli tuntia, mutta aika vaihtelee potilaskohtaisesti riippuen. Monimutkaisimmissa tapauksissa voi mennä tunti. Joissakin tapauksissa voi tulla tarpeelliseksi käyttää varjoainetta. Se laitetaan pinnallisesti laskimoon tai nivelen sisään, mikäli kuvataan niveltä.