Primitiivinen taide
Vaikka primitiivinen tarkoittaa alkukantaista, se ymmärretään myös luonnon kansoille ominaiseksi piirteeksi ja primitiivinen taide luonnonkansojen taiteeksi. Siihen on luettu myös esihistoriallinen aika sekä niin sanotut korkeakulttuurit vielä kaupungistumisen ja valtiojärjestelmän kehityksen jälkeenkin. Joskus termiä käytetään kaikkien länsimaille vieraiden kulttuurien taiteesta. Kansantaide tulisi kuitenkin jättää termin laajankin merkityksen ulkopuolelle.
Primitiivinen taide on kuvannut esi-isiä, jumalia ja muita kulttihahmoja. Asumukset on varustettu figuratiivisin symbolikuvin ja veistoksissa käytetään paljon puuta, kiveä, savea tai muuta saatavilla oleva luonnonmateriaalia. Kuvat on voitu maalata myös suoraan kallioon tai ennen maalaustaiteen kehittymistä hakata tai kaivertaa. Ornamenttitaidetta esiintyy primitiivisen taiteen yhteydessä paljonkin, ja abstrakteilla merkeillä on ymmärrettävästi oma symboliarvonsa. Usein kulttuurin primitiivisyys määritellään rakennustaiteellisin tai teknisin perustein. Primitiiviset yhteisöt elävät pienissä, lyhytaikaiseksi tarkoitetuissa luonnonmateriaaleista valmistetuissa majoissa tai taloissa, joiden sijoittelussa ei käytetä länsimaiseen kaupunkisuunnitteluun verrattavaa asemakaavaa. Rakentamisessa otetaan kuitenkin huomioon sosiaaliset ja esteettisetkin seikat. Kiviarkkitehtuurin käyttöönottaminen tai savitiilen suosiminen merkitsee jo primitiivisyyden muuttumista kaupunkikulttuuriksi.
Taidetyylit voivat vaikuttaa toisiinsa, vaikka yksilöllistäkin kehitystä tapahtuu. Tekniikka ja materiaali vaikuttavat yleensä muotoon, mutta siirtymistä ja kokeilua tapahtuu siinäkin suhteessa. Tunnusomaisia tekijöitä primitiiviselle taiteelle ovat symmetria, rytmiikka, toisto ja usein tarkoituksellinen naivismi. Perspektiivinäkemys poikkeaa länsimaisesta näkemyksestä, ja ihmiselle saatetaan maalata kaksi silmää tai korvaa kuvan näköpisteestä huolimatta. Tämä todellisuutta vastaava kuvastapa edustaa ideaalista realismia, kuten niin sanottu röntgentyylikin.
Toinen äärisuuntaus on vapaa symbolistinen fantasiointi ihmisen ja eläimen piirteiden yhdistelyssä tai omaperäisten muotojen käytössä. Realismi, jonka mekin tunnemme on siis esiintynyt jo paleoliittiseltä kivikaudelta lähtien. Primitiivinen taide sisältää runsaasti maagista ja mytologista ainesta. Se pohjautuu usein taiteilijan uskonnolliseen maailmankuvaan. Taiteella saattaa olla merkitystä rituaalin palvelemisessa. Käyttöesineiden, rakennustaiteen, kulttiesineiden ja ornamentiikan alkuperä lienee liittyvän luontaiseen koristelunhaluun, ja mystiikkaan sekä maagiseen tulkintaan on lähdetty vasta myöhemmin. Taiteella on primitiivisessä taiteessa informatiivinen merkitys, se välittää tietoa ja tunnetta ja joissakin yhteisöissä on kirjoituksen korvike.
Vieraan kulttuurin taide jää usein länsimaalaiselle etäiseksi ja sisältö helposti tavoittamatta. Näin on erityisesti silloin, jos primitiivitaide kohdataan länsimaisesta taiteesta ja kulttuurista tuttujen esteettisten ja taiteellisten arvojen perusteella. Tällöin vaarana on, että primitiivinen taide arvotetaan alempiarvoiseksi ja sitä pidetään kehittymättömämpänä kuin länsimaalainen taide. Tästä syystä on huomattava myös, että nykyisten luonnonkansojen taidetta ei voi myöskään rinnastaa suoraan esihistorialliseen taiteeseen, koska se on kehittynyt meidän kulttuurimme rinnalla. Länsimaisen ja primitiivisen taiteen ero määritellään usein siten, että primitiivinen taide on yhteisöllisen tai uskonnollisen tarpeen synnyttämää kun länsimaisen taiteen katsotaan olevan laadultaan esteettisempää.