Taiteen eri alat eivät sulje toisiaan pois

Taidemaalari, joka maalaa vaatteen taululle luo tämän vaatteen uudelleen kankaalle.

Matisse on yksinkertaistanut tekniikan, sillä hän rakentaa työnsä värien vastakkaisuuden varaan. Vaatesuunnittelijat voivat myös tehdä näin. Saksilla ja väripapereilla he selvittävät ongelman muodon ja tilan välillä, rajan ja värin ja struktuurin ja harmonian. Voidaan luoda lineaarisia rytmejä. Taiteilija joka työstää väri- ja paperipaloja voi tehdä vaateobjektin. Vaatesuunnittelijoiden on hyvä tuntea vaatteen materiaalisuus työssään. Vaatteet on luotu suunnittelijan idean ja taidon mukaan.

Joskus taidemaalarit ja veistotaiteilijat tulevat vaatesuunnittelijoiksi, ja jotkut heidän päätöistään ovat kuvataiteiden pääideoita täynnä laatuun ja määrään asti. Kun suunnittelija on löytänyt tyydyttävän ratkaisun, hän asettelee sen kankaaseen. Silloin voi löytää eräänlaisia fantomeita mekoissa, niinkuin elokuvan epätodelliset henkilöt, jossa taideteos ei tarvitse olla toteutettu taiteilijan itsensä tekemänä. Ideat ovat tuolloin lähellä näkyvää todellisuutta kuten käsitetaiteessa, jossa jo idea on taidetta. Vaatesuunnittelussa suuunnittelija ei välttämättä tee vaatetta. Riittää, että hän valitsee materiaalit ja piirtää vaatteen. Kaikki on sidoksissa vartaloon ja sen liikkeisiin.

Veistotaiteilijat yrittävät joskus esimerkiksi vangita naisellisuutta muotoon. Veistotaiteelle ominainen yksinkertaistaminen ja vähennys geometrisista volyymeista tai muista yrityksistä on myös vaatesuunnittelun alalla hyvin tunnettua. Myös vaatteita luodaan joskus veistosmaisesti. On olemassa käsiteparit veistotaide-maalaustaide ja piirrustus-muoti. Esimerkiksi mainospiirtäjät ovat voineet olla aikaisemmin piirtäjiä tai maalareita, mikä oli erityisesti Ranskassa yleistä.

Teatterissa vaatteet yhdistyvät. Suunnittelija´voi tehdä työnsä hyvin teknisesti ja luoda uniikkeja ja harvinaisia töitä. Jotkut haluavat luoda konemaisia pukuja enemmän kuin mukavia ja käytännöllisiä eli ylittää normit. He eivät halua vertailla asuja keskenään, mikä luo vapauden ulottuvuuden. Ilman mallia tai kaavoja tehdyt vaatteet ovat joskus niin abstraktisia, että ne voidaan nähdä eräänlaisina taideteoksina. Suunnittelija voi tällöin olla taiteilija. Muoti, kuten taide, voi olla abstraktia. Aikakauden idolit voivat olla todellisia henkilöitä, mutta myös siluetteja tai taidemaalareiden maalaamia hahmoja.

Modiaglianin hahmot ovat tällainen ilmiö aikakautensa ihanteena.

Näistä syntyvät ilmiöt, joissa kaikki on mahdollista. Valokuvauksesta muodissa ja vaatteista näyttelytiloissa tulee arkea. Näyttelytilaan voi tuoda vaatteen tai muotikuvan. Taidevalokuvaus on valokuvauksen osa-alue. Perspektiivit ja erilaiset tilat näkyvät muotikuvissa, jossa ei kuitenkaan ole materiaalisuutta. Esimerkiksi vaatten pohjana on vartalo. Vaate ja taide on suorassa yhteydessä katalogeissa. Muotikuvaus on yksi valokuvauksen taidemuoto. Taiteellinen expressio ilmenee, kun emblemaattinen kuva tuo vaatteen tms. ihmisten tietoisuuteen. Avant-gardistiset suunnittelijat rohkaisivat käyttämään lähteitä esimerkiksi Lontoossa 1980, ''The Face'' -lehteä: Dadaa, konstruktivismia,

Moholy-Nagya jne.

Muoti on osallistunut elämän teatralisointiin ja monarkinen systeemi antoi muodille oleellisen tärkeyden. Figuratiivisen taiteen vallitsevalla aikakaudella muoti on iskoistunut aiheen ytimeen henkilökuvien avulla. Muoti on omaksunut feminiinisen identiteetin demokratian avulla. Vaatesuunnittelu on suurempaa taidetta kuin monet olettavat. Näyttelytiloissa yleisö on yhtä innokas näkemään tiloissa vaatteita kuin taideteoksia suunnittelijoilta ja taiteilijoilta.

Ingresin kaltaiset taiteilijat käyttivät aikaa valitakseen esineet ja puvut tauluihinsa. Taideteos ei kuitenkaan voi heiketä objektina ja elää vain toimintana.