Mikä on hegemoninen maskuliinisuus?
Naistutkimuksen ja erityisesti kriittisen miestutkimuksen avainkäsitteeksi on muodostunut viimeisen kymmenen vuoden aikana hegemoninen maskuliinisuus. Käsitteen on tehnyt tutuksi R. W. Connell 1995 julkaistussa teoksessaan Masculinities.
Hegemoninen maskuliinisuus perustuu konstruktionistiseen ja performatiiviseen sukupuoliteoriaan, jonka mukaan sukupuolta tuotetaan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Biologinen sukupuoli ei siis ole sukupuolen määrittymisen kannalta olennainen. Oleellisia ovat sen sijaan ne kulttuuriset käytännöt, normit ja arvot, joita sukupuoliin liitetään. Sukupuolen määrittäminen ja tuottaminen on jatkuva kulttuurinen prosessi.
Hegemoninen maskuliinisuus on kulttuuriseksi tavoitteeksi asetettu maskuliinisuuden ideaali. Hegemoninen maskuliinisuus on valta-asemassa oleva maskuliinisuus, jonka valta-asema perustuu sekä naisten että toisten miesten alistamiseen. Käsitteellä on korostettu sitä, ettei maskuliinisuus ja feminiinisyys muodosta kahta selvärajaista kategoriaa vaan jatkumon, johon vaikuttavat muut identiteettiin liittyvät seikat, kuten seksuaalisuus tai etnisyys.
Hegemonisen maskuliinisuuden keskeisiksi piirteiksi on nimetty heteroseksuaalisuus, voima, valta ja rationaalisuus. Hegemonisen maskuliinisuuden ideaa ylläpidetään miesten välisessä vuorovaikutuksessa, jota kutsutaan homososiaalisuudeksi. Miesten välinen kilpailu, heteroseksismi ja homofobia ovat osa hegemonisen maskuliinisuuden vahvistamista ja ylläpitämistä.