Mitä ovat seksuaalisuuden eri muodot?
Naistutkimus tarkastelee seksuaalisuutta moniulotteisena kulttuurisena, fysiologis-biologisena ja psykologisena kysymyksenä. Seksuaalisuus ymmärretään romanttisina, eroottisina ja seksuaalisina haluina, joita määritellään, arvotetaan ja kontrolloidaan kulttuurisesti. Naistutkimuksen yhtenä tehtävänä on ollut nähdä seksuaalisuuteen liittyvä moninaisuus ja purkaa kulttuurisia yksilöllistä vapautta rajoittavia malleja.
Heteroseksuaalisuus
Heteroseksuaalisuus on vastakkaisiin sukupuoliin tunnettua seksuaalista vetoa ja sen ajatellaankin siksi perustuvan vahvasti sukupuolen kokemiseen. Heteroseksuaalisuuteen liittyy miehen ja naisen komplementaarisuus. Heteroseksuaalisuus on institutionaalisesti tuetuin ja sallituin seksuaalisuuden kokemisen muoto, jota vahvistaa muun muassa länsimainen ajattelu seksuaalisuuden perimmäisestä lisääntymiseen liittyvästä funktiosta. Koska seksuaalisuuden perimmäisenä tarkoituksena on pidetty lisääntymistä, on heteroseksuaalisuutta pidetty pitkään ”oikeana” seksuaalisuuden muotona.
Homoseksuaalisuus (ja lesboseksuaalisuus)
Heteroseksuaalisuuden vastakohtana pidetään usein homoseksuaalisuutta. Homoseksuaalisuudella tarkoitetaan halun kohdistumista samaan sukupuoleen. Yleensä korostetaan, että homoseksuaalisuus on ollut osa kaikkia kulttuureja ja samalla, että sen asema kulttuureissa on ollut hyvin erilainen. Länsimaissa homoseksuaalisuutta pidettiin pitkään sairautena. Tällä hetkellä homoseksuaalisuuteen kohdistuu yhä epäluuloja. Asenteet homoseksuaalisuutta kohtaan ovat kuitenkin muuttuneet viimevuosina, mitä osoittavat muun muassa lainsäädäntöön tehdyt muutokset.
Biseksuaalisuus
Seksuaalinen halu voi kohdistua kumpaankin sukupuoleen. Tämänkaltaista seksuaalisuutta kutsutaan biseksuaalisuudeksi. Biseksuaalisuutta on tutkittu vielä vähän. Sen haastavuus on siinä, että biseksuaalisuutta ei ole yhtä mielekästä tarkastella sukupuolen kautta kuin esimerkiksi homo- tai heteroseksuaalisuutta.
Seksuaalisuuden monet ulottuvuudet
Naistutkimuksen yhteydessä on tehty jo 1980-luvulta asti homo- ja lesbotutkimusta. 1990-luvulla tutkimusta alettiin tehdä queer-näkökulmasta. Tämä on tarkoittanut seksuaalisuuden tarkastelemista irrallaan sukupuoliajattelusta. Seksuaalisuuden tutkiminen ja se, että tarkasteluissa on kyetty irtaantumaan seksuaalisuuden ja sukupuolen vahvasta sidoksesta, on mahdollistanut uudenlaiset näköalat seksuaalisuuteen. Näin on pystytty käsitteellistämään erilaisia seksuaalisuuden muotoja. Esimerkiksi trans-suuntautuneisuudella tarkoitetaan halun kohdistumista muun muassa transvestiitteihin tai androgyynisiin ihmisiin.
Seksuaalisen moninaisuuden suhteen sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimuksen tavoitteet kohdistuvat seksuaalisen moninaisuuden tunnustamiseen yhteiskunnallisella tasolla ja syrjinnän ja kiusaamisen poistamiseen. Tällä pyritään mahdollistamaan muun muassa erilaisten perheiden (ns. sateenkaariperheet) tasa-arvoiset oikeudet. Seksuaalisuudesta puhumalla ja seksuaalisuuteen liittyvien kysymysten esiin nostamisella pyritään myös mahdollistamaan yksilöllisen seksuaalisuuden kokeminen sekä tunnistamaan seksuaalisuuteen liittyviä väärinkäytöksiä ja normeja.