Harrastuksesta työksi
Sanaristikot ovat siitä erityinen osa lehtien sisältöä, että niitä ei periaatteessa voi lainkaan kääntää. Eri kielissä sananpituudet ovat erilaisia, ja sanaristikoiden säännötkin poikkeavat monesti toisistaan. Ristikon laatiminen valmiiseen ruudukkopohjaan on jopa vaikeampaa kuin kokonaan uuden ristikon laatiminen. Suomalaisissa lehdissä esiintyvät ristikot ovat siis aina olleet kotimaista tuotantoa.
Sanaristikoiden laatijoina on monenlaisia ihmisiä. Usein ristikoiden laadinta on alkanut jo nuorena opitusta ratkomisharrastuksesta. Joillekin laatijoille kyseessä on harrastuksen omainen sivutyö, mutta muutaman ammatikseen ristikoita laativan henkilönkin maamme ristikkoala pystyy elättämään. Ammattimaisen sanaristikoiden laatimisen edellytyksenä on, että laatiminen sujuu suhteellisen nopeasti; jos laatija saa valmiiksi vain yhden ristikon viikossa, tulot eivät voi nousta kovin korkeiksi.
Ammatin vaatimukset
Suomessa suosittu kuvaristikko asettaa laatijoille lisävaatimuksia: pitäisi osata myös piirtää, tai tehdä yhteistyötä osaavan piirtäjän kanssa. Tietotekniikan kehittyminen on poistanut tämän ongelman osittain, mutta paljon näkee edelleen myös käsin piirrettyjä ristikoiden vihjekuvia.
Sanaristikoiden ratkojista tuntuu usein, että ristikon laatijan täytyy olla poikkeusyksilö, joka tietää ja osaa aivan valtavasti asioita. Kokeneet laatijat kuitenkin kertovat, että heidän lahjakkuutensa rajoittuu sanaristikoiden laatimiseen. Toki he tuntevat kieltä ja sanaristikoihin sopivia asioita tieteestä ja kulttuurista samalla tavoin kuin ristikoiden ratkojatkin – ja ehkä piirun verran enemmänkin.