Millainen matkakohde on Japani?

Asukasluku:127 miljoonaa
Pinta-ala:380 000 km²
Pääkaupunki:Tokio (asukkaita noin 12 miljoonaa)
Virallinen kieli:Japani
Rahayksikkö:Jeni
Japani on keisarikunta, jossa keisari on keulakuva ja uskonnollinen symboli, mutta todellinen valta on kaksikamarisella eduskunnalla. Suurimmat puolueet: Oikeistolainen Liberaalit Demokraatit, Minshutoo, Koomeitoo (buddhalainen puolue), Sosiaalidemokraatit ja Kommunistit. Keisarina on Akihito. Japani on maailman toiseksi rikkain teollisuusmahti ja oli välillä Yhdysvaltoja edellä henkeä kohti lasketussa bruttokansantuotteessa (vuodesta 1984 1990-luvulle saakka). Japani on ollut 10 vuotta taloudellisessa, poliittisessa ja henkisessä kriisissä.

Uskonnot

Shintolaisuus (luonnonhenkien ja keisarien henkien palvontaa, kansakunnan palvontaa), buddhalaisuus (esi-isien henkien palvontaa), suuri joukko shamanististyyppisiä uususkontoja. Kristittyjä muodollisesti vajaa 1 %, mutta säännöllisesti kirkossa käyviä protestantteja on vain 300 000.

Vähemmistöt

Maassa asuu merkittävä korealainen ja kiinalainen vähemmistö, joita syrjitään työnsaannissa ja avioliittojen solmimisessa. Varsinaisten japanilaisten noin 4-5 % kuuluu vastaavalla tavalla syrjittyjen entisten ”kastittomien” jälkeläisiä. Syrjintä on samaa luokkaa kuin värillisten syrjintä esim. Yhdysvalloissa.

Koulutustaso

Koulutustaso on Japanissa maailman korkeimpia. Lukutaito 100 %. Lukion käy 92 %.

Historia

Tyynenmeren sota päättyi yli 50 vuotta sitten elokuun 15. päivänä Japanin ehdottomaan antautumiseen. Sodan traaginen päätös atomipommeineen pakotti Japanin uudelle tielle. Keisarinpalvontaan perustunut militaristinen tie oli kuljettu loppuun. Uskoa kansakunnan ja erityisesti keisarin jumalalliseen alkuperään oli taottu vuosikymmeniä ihmisten mieliin. Ryhmäkulttuurin mielen kontrolli oli ollut tehokasta. Sodan päättyminen romahdutti arvo- ja uskomusjärjestelmän.

Oli pakko etsiä uutta tietä, mutta japanilaiseen tapaan se tapahtui ikään kuin kääntämällä lehteä. Mennyttä ei haluttu eikä uskallettu kohdata ja alettiin etsiä uutta tietä. Kansakunnan umpikuja ei ollut kenenkään syy, koska mielen kontrollin vaikutuksen haihduttua vastuu työnnettiin sotaa edeltävän ”virtauksen syyksi”. Vieläkin käydään kädenvääntöä siitä, oliko Japanin käymä sota hyökkäys ja valloitussota vai, kuten monet vahvasti yhä uskovat, sota, jolla Japani vapautti Aasian siirtomaavaltojen herruudesta. Jälkimmäistä näkemystä häiritsee vilpitön viha ja katkeruus, jota ”vapautetut” naapurikansat yhä kantavat japanilaisia kohtaan heidän sodan aikana osoittamansa julmuuden vuoksi.

Japanilaista ajattelua sodan aikana kuvaa hyvin se, ettei kukaan kansakunnan johtajista sodan alkaessa uskonut, että Japani voisi voittaa sodan. Mutta toisaalta kukaan ei myöskään uskonut, että se voisi myöskään hävitä sitä. Kohtalousko ja usko siihen, että shintohenget eivät voisi sallia kansakunnalle häviötä, veivät mennessään.