Kaksikielinen lapsi opettelee kieliä

Kuinka lapsi oppii kielet?

Kieli ja kielen oppiminen ei ole pelkästään kielioppia, sen tietävät kaikki vieraita kieliä harrastaneet. Kieltä voidaan puhua monella tavalla, jopa niin sanotusti kieliopeista ja sen säännöistä piittaamatta. Kielioppi on joka tapauksessa kielen sydän, eli sen ydinaines. Kielioppi ohjaa kieltä eri tilanteissa. Kun lapsi oppii muodostamaan lauseita ja taivuttelee sanoja lauseisiin niiden oikeissa päätteissä, voidaan sanoa, että lapsi on ottanut kieliopista kiinni, vaikka hän ei sitä itse luonnollisestikaan siksi mielläkään.

Kielioppien avautuminen kouluiässä

Eri tutkijat ovat kuvanneet ja selittäneet kielen lainalaisuuksia ja sen liikkeitä eri yhteyksissä. Näistä selityksistä ja kuvauksista on myös rakentunut monen monta kielioppikirjaa, jotka ohjeistavat kielen oppimisen tiellä. Kieli ja sen kuvaukset elävät kuitenkin jatkuvassa muuttoliikkeessä, joten kielioppikin elää sen mukana. Ei olekaan siis ihme, että myös kielioppikirjat kokevat joskus uudistumisen paineen sivuillaan.

Kun lapsi tulee kouluikään, hän ryhtyy tutustumaan koulukielioppiin ja sen sääntöhin. Kouluopetuksessa kielioppiasiat avautuvat lapselle vasta varsinaisesti niiden ominaisimmissa muodoissaan. Ennen kouluikää kielen oppiminen ja kielioppien käyttö on ollut hyvin vaistonvaraiselle tuntuvaa.

Kahden kieliopin ”koktailit”

Vaikka kieliopit eri kielissä ovatkin hyvinkin toisistaan poikkeavia, kaksikielisessä ympäristössä kasvanut lapsi saa kyllä kieliopeista kiinni varsin hyvin kouluikään mennessä. Kaksikielisen lapsen ilmaisussa on kuitenkin hyvin yleistä, että kielten rakenteet sekoittuvat ajoittain toisiinsa ja näin vanhemmista saattaa vaikuttaa, että lapsi ei ole hahmottanut kieliä vielä tarpeeksi hyvin.

Kielten erillään pitäminen vaatii kuitenkin lapseltakin varsin paljon, vaikka kahden kielen ainekset olisikin kerätty syntymän hetkestä alkaen. Kielioppien – kahden erilaisen kieliopin - sekottamisesta saman lauserakenteen sisällä saattaa tulla varsin hassunkuuloisia ilmaisuja, joista aiheutuu varmasti myös toisinaan väärinymmärtämisiä. Nämä ”kahden kieliopin koktailit” ovat kuitenkin vain väliaikaisia kaksikielisillä lapsilla ja kuuluvat asiaan, ja kaksi kieltä erilaisine rakenteineen eriytyvät kyllä hyvin pian omiksi kokonaisuuksikseen. Kouluiässä, kun lapsi oppii ymmärtämään laajemmin kielten rakenteita ja kielioppien ominaisuuksia, selittämisen mahdollisuudet ja asioiden havainnollistaminen lapselle moninkertaistuvat. Näin kieliopitkin aukenevat tuossa vaiheessa kokonaan ja aivan uudenlaisissa perspektiiveissä.