Non-hodgkin-lymfooma

Mitä ovat non-hodgkin-lymfoomat?

Lymfoomalla tarkoitetaan yleisesti imukudossyöpiä. Imusolmukkeet sijaitsevat ympäri kehoa, joten syöpä voi alkaa mistä tahansa kehon osasta. Yleisimmät esiintymisalueet ovat mahalaukku ja ohutsuoli. Lymfoomat jaetaan kahteen ryhmään, joita ovat juuri non-Hodgkin-lymfooma (NHL, 80 %) ja Hodgkinin tauti. Non-hodgkin-lymfoomiin kuuluu erilaisia syöpiä, jotka luokitellaan kudoksen perusteella alatyyppeihin. Ne jaetaan yleensä kahteen ryhmään: harvoin pysyvästi parannettaviksi ja usein pysyvästi parannettaviksi.

Oireet

Oireet vaihtelevat esiintymäpaikan mukaisesti. Jotkin ovat oireettomia. Usein hakeudutaan lääkäriin kun huomataan imusolmukkeiden laajentumiset niskassa tai kaulassa. Ne kuitenkin ovat usein vain infektioiden aiheuttamia, jotka menevät ohitse. Mahdollisia oireita lymfoomasta ovat painon vähentyminen, ihottumat ja kutinat, pahoinvointi ja ruokahaluttomuus, väsymys, yöhikoilu, rinnassa, vatsassa tai luissa tuntuva kipu, ummetus tai ripuli.

Mikä aiheuttaa non-hodgkin-lymfoomat?

Tarkkaa ja yksiselitteistä syytä ei tiedetä. Imusolmussa tapahtuu DNA-muutos, joka saa imusolmun muuttumaan ja lisääntymään hallitsemattomasti. Imukudosta on kitarisoissa, vatsalaukussa, suolistossa, luuytimessä ja pernassa, esimerkiksi. Riskitekijöitä NHL-sairastavuuteen ovat ikä, autoimmuunisairaus, elinsiirtoleikkaus, HIV/AIDS, Epstein-Barr-infektio, helikobakteeri-infektio ja joskus saatu sädehoito. Jotkin periytyvät sairaudet voivat aiheuttaa jälkeläisille puutteita immuniteetissa, joka altistaa lymfoomasyöville.


Hoito

Hoitomenetelmät vaihtelevat sen mukaan millainen kasvain on kyseessä ja missä kehon kohdassa se sijaitsee. Joskus myös monia eri hoitomuotoja yhdistellään, mikäli se katsotaan parhaimmaksi vaihtoehdoksi. Hoitona voidaan käyttää seurantaa tai solunsalpaajia, kuten myös sädehoitoa ja monisolusalpaajia. Myös täsmälääkkeitä käytetään.

Yleisyys ja ennuste

Keski-ikä sairastuneiden keskuudessa on noin 60 vuotta. Alle 60-vuotiaista jopa 80 % paranee, mutta yli 60-vuotiaiden ennuste on heikompi. Ennustetta huonontavat iän lisäksi taudin levinneisyys ja sijainti, mikäli se on levinnyt imusolmukkeista muihin elimiin.